A/N: Tää luku ei oo kauheen pitkä, mut mä en malttanu olla julkasematta! Mä nyt pääsin jotenki kunnolla kiinni tähän tarinaan, haluaisin vaan kokoajan kirjottaa tähän lisää lukuja, vaikka alussa tää takkuili ihan hulluna haha.
Ja kiitos niin paljon kaikista ihanista kommenteista edelliseen lukuun, heittäkää niitä tähänki, ne antaa motivaatiota kaikista eniten! Toivottavasti tykkäätte ja toivottavasti tällanen lyhyempiki luku kelpaa :3
puspus <3
- sweetener22
EVE
Herään aamulla, kun kirkas aurinko paistaa suoraan silmiini. Nenäni on vieläkin aivan tukossa ja päätä jyskyttää vielä kovemmin kuin eilen. Sänky notkahtaa allani ja ensimmäinen ajatus on ahdistus siitä, että Roope on taas tullut lupaa kysymättä käymään, kunnes muistan etten ole kotona.
Eikä sängylle istunut ihminen ole Roope.
Se on Elisa.
Vatsanpohjani heittää kuperkeikan, kun näen hänen hymyilevän sängyn jalkopäässä, mustapunainen snapback päässään lippa taaksepäin käännettynä, nenärengas aamuauringon valossa välkkyen. "Good morning sunshine", Elisa sanoo ja hymyilee lempeästi, siinä kun minä hautaan kasvot käsiini, lähinnä vain siksi, että en tiedä miten kamalalta itse näytän ja mumisen huomenet takaisin käsien takaa. En todellakaan pessyt eilen meikkejäni, en edes muista nukahtaneeni tänne.
Elisa kömpii viereeni, vetää käteni pois kasvoiltani ja katseemme kohtaavat — tai lähinnä minun nolostunut katse ja Elisan seksikäs toispuoleinen hymy ja upeat jäänsiniset silmät. Kaikki maailman kipinät ottaa voimaa katseistamme ja sillä sekunnilla mieleeni palaa koko eilisen illan kulku.
Pussailin Elisan kanssa. Pitkään.
"Onko mimmillä darra?" Elisa virnistää ja nyökkään nolona.
"Aika rapsakka olo, pakko myöntää."
"Sä tarvit aamupalaa, Buranaa ja vettä."
"Ainaki sitä Buranaa", mutisen ja toivoisin häviäväni koko maapallolta. Haluan suihkuun pesemään naamani ja selvittelemään päätäni, mitä helvettiä oikein ajattelin eilen?
Elisa nojaa toiseen käteensä ja katsoo minua vieläkin hymyillen. "Näytät ihan hiton söpöltä tollee just heränneenä", Elisa sanoo käheällä äänellään ja vatsani menee entisestään solmuun.
Miksi Elisan kehut tuntuu aina niin ihanalta?
Hymyilen varovasti takaisin, en uskalla sanoa mitään. Elisa nousee sängyltä ja astelee lipaston luokse hakemaan tupakka-askin. Hän näyttää taas niin hyvältä isokokoinen t-paita päällään, ja lahkeista kapenevat ja takapuolen kohdalta lököttävät mustat college-housut jalassaan. Käännän tuijottavan katseeni poispäin heti kun hän kääntyy, pelkään liikaa jääväni kiinni himoitsemasta tuota tyttöä.
Pelkään jääväni kiinni kaikille, mutta ehkä eniten kuitenkin itselleni. En saisi ajatella näin.
"Sä voit mennä suihkuun jos haluut, se on tossa alakerrassa heti oikeella, siellä pitäis olla shampoota ja sellasta, mä jätin sulle puhtaan pyyhkeen pesukoneen päälle", Elisa sanoo ja vie tupakan huulilleen.
"Onko Ville heränny?" kysyn ja häpeän omaa ujouttani. En ole yhtään mukavuusalueellani, tuntemattomassa talossa ihmisten kanssa, jotka olen tuntenut vasta ihan liian vähän aikaa.
Elisa naurahtaa ja katsoo kelloa. "Ei se herää vielä ainakaa kahteen tuntiin, jos sillonkaan. Luultavasti vasta sitte ku mä heitän kannullisen vettä sen naamalle."
"Okei", vastaan ja yritän vääntää kasvoilleni jonkun hymyntapaisen. "Kiitos."
Elisa heilauttaa kättään, vetää vaaterekistä yhden Leviksen farkkutakeista päälle, räpsäyttää silmiään minulle hymyillen ja häviää sitten parvekkeelle. Jään vielä sängylle tuijottamaan ikkunasta, kun hän nojailee parvekkeen kaiteeseen ja pian savupilvi nousee hänen päänsä takaa. Kosketan huuliani, minä ihan oikeasti suutelin tuon tytön kanssa eilen.
Paino sanoilla tytön kanssa.
Olen niin kusessa. Sanan jokaisessa merkityksessä, paitsi kirjaimellisesti, onneksi. Paitsi olen kohta siinäkin, ellen lähde nyt vessaan, joten lakkaan tuijottamasta ja painun alakertaan.
***
Katson itseäni kylppärin peilistä enkä onneksi näytäkään yhtään niin pahalta kuin pelkäsin. CC-voide on onneksi armollinen eikä ripsarikaan ei ole edes levinnyt, mutta toisaalta minähän itkin suurimman osan ripsareista eilen pois. Silmäni on kyllä itkemisestä turvonneet ja näytän lähinnä säälittävältä tyttöraukalta.
Käännän oven lukkoon ja varmistan vielä viisi kertaa, että se on varmasti lukossa ennen kun riisun sukkikset ja nihkeän mekon päältäni. Mekon alta paljastuu Roopen ostamat alusvaatteet ja minua alkaa itkettää. Niin kovasti olen yrittänyt olla ajattelematta eilistä tapahtumaa hotellihuoneessa, mutta nämä typerät alusvaatteet tuo sen ihan liian vahvasti ja konkreettisesti mieleeni. Heitän ne nurkkaan ja livahdan suihkun alle. Annan veden virrata kasvoillani vielä hetken kaikessa rauhassa, ennen kun uskallan alkaa edes miettiä, mitä olen mennyt tekemään.
Nappaan jonkun naisten shampoolta näyttävän pullon telineestä, valutan hunajaiselta tuoksuvaa ainetta käsiini ja hieron sitä hiuksiini. Katson pulloja hyllykössä ja katseeni osuu kalliin näköiseen, mustapulloiseen suihkugeeliin, jossa lukee kultaisella tekstillä Hugo Boss. Avaan korkin ja nuuhkaisen, ja voi luoja. Tuoksu vie minut samantien ajatuksissani takaisin eiliseen, kun Elisa painoi suudelmia kaulalleni ja hänen hiustensa tuoksu saavutti nenäni, se oli juuri tämä tuoksu. Tuoksu on miehekäs, eksoottisen hedelmäinen ja aivan helvetin seksikäs, suorastaan viettelevä, ihan kuin Elisakin eilen oli. Hengitykseni alkaa samantien kiivastua, lasken pullon äkkiä takaisin telineeseen.
Eve, sä petit Roopea. Tytön kanssa.
Omatuntoni jyskyttää kilpaa päänsärkyni kanssa ja minua alkaa oksettaa. Huuhtelen tukkani pikaisesti, jätän hoitoaineen välistä ja suljen suihkun. Kuivaan itseni pyyhkeeseen, joka tuoksuu samalta huuhteluaineelta kuin Elisan vaatteet ja haluaisin vain jäädä nuuhkimaan sitä ja muistella eilistä, mutta lattialla oleva mytty laskee minut haavemaailmoistani takaisin maan pinnalle.
Helvetin alusvaatteet.
En haluaisi laittaa niitä enää ikinä päälleni, mutta minun on pakko. En voi olla ilmankaan, mekkoni on ihan liian sifonkista kangasta, se paljastaisi ihan liikaa. Hengitystä pidätellen peitän tissini typerällä push up -pitsillä, peili on onneksi huurussa etten näe itseäni ja heitän mekon nopeasti päälle. Sukkahousuja en edes ala laittaa päälleni, ihoni on sen verran kostea ja nahkea, että niiden päälle laittaminen tuntuisi samalta kuin painimatsi Saatanan kanssa.
Sillä hetkellä päätän, että heitän nuo hemmetin alusvaatteet heti kotona takkatuleen.
Avaan oven vähän turhankin vauhdilla ja se tökkää puolimatkassa johonkin. "Ai saatana", Villen voivotteleva ääni kuuluu oven takaa. "Mihin vittuun sulla on noin kiire? Vittu mä ammun sulta aivot seinään—", Ville ärisee ja minua alkaa naurattaa, varsinkin silloin, kun oven takaa paljastuu otsaansa hierova uninen poika.
"Ai se olitki sä", Ville sanoo leveästi hymyillen. "Sori, mä luulin sua systeriks, en mä sulle olis noin törkee."
"Eipä mitään", naurahdan. "Sori, mä en tienny et oven takana on joku, sattuko?"
"Vähän, mut ehkä mä jään henkiin", Ville virnistää. "Jäit sitte yöks?"
"Vähä niinku sammuin", selvennän, ettei epätarkoituksenmukainen yökyläilyni jää hänelle epäselväksi.
"Onnistunut ilta siis", hän sanoo hymyillen. Villen tukka sojottaa joka suuntaan vielä pahemmin kuin eilen ja hänellä on taas se Mötley crüen paita päällään, sen seurana pelkät bokserit, ja unisista silmistä päätellen hän on juuri noussut sängystä ylös.
"Sori tosta kuhmusta", sanon osoittaen hänen otsaansa, kun en keksi enää muutakaan sanottavaa ja otan pari sivuaskelta pois oven edestä. "Mäpä tästä lähen."
"Mihin?"
"Potemaan darraa ja miettimään, et miten helvetissä mä pääsen täältä kotiin."
"Elisa voi heittää sut skoballa", Ville sanoo ja nyökkää kohti eteisen kaapistoa, jonka päällä on pari kappaletta mopokypäröitä. "Tai sit ootat et porukat tulee, ne kyllä heittää sut mielellään."
"Kiitti", vastaan kohteliaisuudesta, vaikka aion kyllä hankkia kyytini ihan omin avuin. Minulla ei ole aikomustakaan viettää aikaa heidän vanhempiensa seurassa ja pummata kyytiä, ei näin alussa ainakaan.
En kyllä tiedä, onko tässä mitään alkamassa edes.
"Oliko teillä ees hauskaa eilen?" Ville kysyy vielä, ja jossain sisälläni kouraisee. En tiedä mistä se johtuu, katumuksesta, häpeästä vai siitä, että rakastin jokaikistä sekuntia eilisessä illassa, vaikkei minun todellakaan pitäisi.
"Oli", vastaan ja punastun sen sanoessani. Ville ei onneksi huomaa sitä, hän vain näyttää peukkua ja luikahtaa kylppäriin.
***
Kun saavun takaisin Elisan huoneeseen, hän on vieläkin parvekkeella. Puristelen märkää tukkaani pyyhkeeseen ja tuijotan. Tuijotan hänen tapaansa pitää tupakkaa jätkämäisesti etusormen ja peukalon välissä. Tuijotan hänen tapaansa seistä toinen jalka koukussa seinää vasten, pää taaksepäin kallellaan, toinen käsi takintaskussa. Tuijotan hänen huultensa välistä tulvivaa savupilveä, sitä kuinka syysaurinko paistaa hänen kasvoilleen, sitä kuinka hän ummistaa silmänsä ja sitä, kuinka paljon hän nauttii.
Ja voi luoja, miten paljon minä nautin hänen katselemisesta.
Tuijotan, tuijotan, tuijotan, niin kauan, kunnes hän huomaa minut ja käännän katseeni sivuun.
"Tekikö suihku terää?" Elisa kysyy heti sisälle tullessa ja pudottaa sytkärinsä röökiaskin sisälle.
"Erittäin", vastaan ja hymyilen.
"Suihku on kyllä parasta", Elisa sanoo huokaisten ja istuu sängylle. "Mä haluaisin kylpyammeen. Tai mielellään poreammeen, sellasen, et ku sinne laittaa saippuaa, nii se vaahtoo ihan helvetisti. Sellanen ois vitun siisti."
"Meillä on", paljastan.
"Poreamme?"
"Joo."
"Älä vitussa", Elisa henkäisee silmät suurina. "Onko se iso?"
"Kyllä sinne kaks mahtuu, jos on sillai tosi lähekkäin", vastaan huolettomasti, tajuamatta ollenkaan miten ehdottelevalta kuulostin. Elisa kohottaa kulmiaan ja nostaa toista suupieltään, vasta siinä kohtaa tajuan oikeasti flirttailleeni. "Eli ei se mitenkään kauheen iso oo", korjaan ja punastun samantien.
Hemmetti.
"Kuulostaa just oikeen kokoselta", Elisa sanoo käheästi, heittää lippiksensä sivuun ja laskeutuu sängylleen makaamaan. Hänen tuhkanvaaleat hiuksensa laskeutuu lakanan päälle kauniina kiehkuroina. Aikaisemmin hänen tukkansa on aina ollut ihan piikkisuoraksi suoristettu, mutta nyt se on vähän laineilla, näyttäen vielä upeammalta.
Haluaisin mennä hänen viereensä, mutta en ota selvää mitkä fiilikset hänellä on eilisestä. En tiedä oliko se jotain mitä Elisa tekee kaikkien kanssa, olenko minä edes millään tasolla erityinen. Tai sitten hän katuu koko asiaa ja haluaisi minun häipyvän täältä, en ota ollenkaan selvää mistään. Hän sanoo kauniita asioita minulle, mutta koko hänen olemuksensa on niin cool, sellainen joka ei todellakaan kiinnostuisi minusta.
Elisaan verrattuna en ole mitään.
Nielaisen ja jään ääliönä seisoskelemaan keskelle huonetta, hinkaten päätäni edelleen pyyhkeeseen, irroittaen kohta varmaan jokaikisen karvatupen päänahastani.
"Saanko mä tulla joskus testaa?" Elisa kysyy.
"Mitä?"
"Sitä poreammetta", hän selventää virnistäen.
Pidätän hengitystäni, sillä sekunnilla mieleni maalaa kuvan meistä höyryävän kuumassa poreammeessa, jatkamassa siitä mihin eilen jäimme, vaahdon peittäessä meidän alastomat vartalomme. Sydämeni alkaa läpättää pelkästä ajatuksesta ja siitä, miten ihanaa olisi vain sanoa kyllä, mutta se ei ole mahdollista. Ei nyt eikä varmaan koskaan, koska poreamme sijaitsee samassa osoitteessa suvaitsemattoman perheeni kanssa.
"No joo, läppä oli", Elisa sanoo ennen kun ehdin vastata mitään ja pyörittelee lippistä käsissään.
En halua sen olevan läppää, helvetti. Haluaisin vielä muhia edellisessä ajatusleikissä, mutta haluan tutustua Elisaan paremmin vielä kun minulla on siihen mahdollisuus. Heitän pyyhkeen viimein kuivumaan tuolinkarmille ja kiedon kädet rinnalleni. "Ainiin, mä törmäsin alakerrassa Villeen, kirjaimellisesti itseasiassa", sanon ja rohkaistun istahtamaan sängyn jalkopäähän.
"Ansaitseeki saada vähä turpaan", Elisa sanoo katse edelleen lippiksessään, jota hän on kiertänyt kätensä ympärillä varmaan kolmesataa kierrosta.
"Se sano, et sulla on skootteri, tai näinhän mä sen jo sillon siellä kampaajan pihalla. Nii tuli vaan mieleen, ku vasta 15-vuotiaana voi ajaa mopokortin, nii paljonko sä eilen täytit? Mä luulin, et sä oot kans ysillä."
"Täytin kuustoista", Elisa vastaa ja naurahtaa jotenkin kiusaantuneena. "Ja joo oon mä ysillä, mut mä jäin luokalle ku olin vähän turhan vilkas pentu, eikä mua ihan kauheeesti jaksanu yks plus yks kiinnostaa."
Elisa hieroo kasvojaan sen sanoessaan, ihan kuin hän jotenkin häpeäisi asiaa, mutta tuo yksityiskohta sai Elisan muuttumaan vielä entistäkin kiinnostavammaksi. Jokaikinen pienikin yksityiskohta hänessä saa minut kiinnostumaan hänestä vain enemmän.
Kiinnostumaan ja ihastumaan.
"Ootko sä muuten nyt pahassa pulassa, ku sä jäit tänne yöks?" Elisa kysyy vaihtaen aihetta ihan kokonaan. Puhelimeni on edelleen takkini taskussa eteisen naulakossa, se on varmaan ihan täynnä puheluita ja viestejä, mutta en halua vielä kohdata todellisuutta.
En halua kohdata Roopea.
"En mä oo uskaltanu ees kattoo."
"Sä sanoit eilen jostain hotellihuoneesta", Elisa mainitsee ja se saa sen saamarin möykyn nousemaan takaisin kurkkuuni. "Tapahtuko jotain?"
Pudistan refleksinomaisesti päätäni. "Tuli vaan riitaa", vastaan ympäripyöreästi. Elisa lopettaa lippiksensä kanssa leikkimisen ja katsoo minua myötätuntoisena.
"Haluutko kertoo siitä?"
En, mutta minun on pakko.
Tunnen itseni likaiseksi, kun ensin makaan hotellihuoneessa poikaystäväni kanssa pelkissä alusvaatteissa valmiina sekstailemaan, ja sitten päädyn loppuillasta pussailemaan tytön kanssa. En haluaisi puhua Elisalle koko asiasta, haluaisin vain unohtaa koko ihmisen olemassaolon, mutta Elisa ansaitsee tietää missä mennään. En voi jättää häntä pimentoon ihan joka asiassa, kunnioitan häntä ihan liikaa tehdäkseni niin.
"Se oli varannu meille hotellihuoneen, Roope siis", aloitan ja yritän olla irvistämättä poikaystäväni nimen kohdalla. Katsahdan Elisaa, joka nojaa käteensä ja katsoo minua odottavana ja kiinnostuneena.
"Mitä te teitte?"
Yritän nielaista möykkyä alas, se ei lähde mihinkään. "Käytiin kahvilassa ja leffassa, sit me tultiin takas sinne huoneeseen, me— me oltiin alkamassa, tiiäthän—", takeltelen sanoissani, en saa mitään järkevää muodostettua ilman että kuulostan oksettavalta ja likaiselta huoralta. Koko asia hävettää minua niin paljon, hävettää etten ole normaali tyttö, joka vain antaisi poikaystävälleen pillua tuosta noin vain ja olisi pelkästään iloinen alusvaatelahjasta, häpeän sitä että päädyin tänne, kaikki se nolottaa niin paljon. Käännän katseeni pois ja kyynel putoaa poskelleni, siitä mekolleni, kyyneliä vain tippuu lisää ja pala kurkussani kasvaa, en saa sitä nielaistua pois. Yritän pyyhkiä kyyneleitä vaivihkaa pois ja jatkaa tarinaa, mutta en saa sanoja ulos.
Patja notkahtaa ja tunnen Elisan kosketuksen olkapäälläni. "Ei tarvi kertoo, anteeks ku mä kysyin", hän sanoo rauhoittavalla äänellä. Nyökkään vaisusti ja käännyn halatakseni tyttöä. Elisa rutistaa minua takaisin ja annan kasvoni upota hänen hiuksiinsa, jotka tuoksuu juuri sille suihkugeelille, jota aikaisemmin nuuhkin. Minua itkettää entistä enemmän, tuoksu on niin vatsanpohjaa kutkuttava ja jännittävä, mutta silti niin turvallinen ja ihana, enkä todellakaan saisi olla tässä nyt nuuhkimassa sitä.
"Mä en tiiä teidän suhteesta mitään, mut jos se tyyppi saa sut noin surulliseks, nii sit ei oo kaikki kunnossa", Elisa sanoo ja silittää selkääni.
"Ei ookkaan", vastaan hiljaa. "Mä en vaan tiiä mitä mä teen."
"Minkä suhteen?"
"Yhtään minkään."
Elisa irroittaa itsensä halauksesta, pyyhkii kyyneleet poskiltani ja katsoo minua pienesti hymyillen. "Ei tarvi vielä tietää", Elisa sanoo rohkaisten, hänen äänensävyssään ei ole pilkahdustakaan siitä, että olisin hänen mielestä jotenkin likainen. Se saa palan häviämään kurkustani kokonaan.
"Haluutko sä lainata multa vaatteita?" Elisa sanoo ja vaihtaa sujuvasti aiheen, mistä olen äärimmäisen kiitollinen. "Mä en usko et sulla on kauheen mukava olla tossa mekossa."
Hymähdän ja katson röyhelöistä mekkoani. "No ei ookkaan, hitto, mä en ees tykkää mekoista."
"Ei kukaan oikeesti tykkää", Elisa sanoo naurahtaen. "Se on vaan miesten salajuoni päästä helposti hameen alle, ne on niin vitun tolloja ettei ne osaa farkkujen nappeja avata. On suoranainen ihme, et rintsikoissa on vieläki hakaset, luulis et neki ois jo tyyliin tarralla avattavissa."
En voi olla nauramatta, saan sillä Elisalta tyytyväisen virnistyksen ja säihkyvän hammashymyn, joka meinaa viedä jalat alta. Elisa nousee sängyltä vaatekaapilleen, joka on tupaten täynnä vaatteita. Hän pudottaa yhden vaatekasan lattialle etsiessään jotain tiettyä vaaatekappaletta, kiroaa hetken aikaa tapahtunutta, ja heittää sitten minulle erittäinkin isolta näyttävän mustan Adidaksen hupparin ja siirtyy housujen etsimiseen.
Vedän keuhkoni täyteen hupparin tuoksua heti, kun Elisa ei katso.
Elisa ojentaa samantyyliset collegehousut mitkä hänellä on nyt jalassaan, mutta harmaana versiona. "Oisko nää hyvät?"
"Eiköhän", vastaan tyytyväisenä hymyillen. Elisa jää seisoskelemaan kaapin viereen kuin odottaen, että vaihdan vaatteet suoraan hänen silmiensä edessä.
Ja hitto, juuri sen minä aion tehdä.
Nousen ylös ja tartun mekon helmaan, kiepautan sen pääni yli ja heitän sängylle. Pyörittelen hupparia käsissäni, vetoketju on ylös asti vedetty ja tietenkin se jää puolivälissä jumiin, ja seison Elisan edessä nykimässä typerää vetoketjua auki poikaystäväni ostamissa typerissä push up -pitsirintsikoissa ja typerissä stringeissä.
Voi vittu mun kanssa.
"Hitto, mä oisin toivonu, et sulla on ne avaruusoliopöksyt jalassa", Elisa sanoo yhtäkkiä.
En ole uskoa korviani.
"Mitä?"
"Sillon siellä kirpparilla", Elisa selventää ja hymyilee vinosti. "Niissä oli Stitchin kuvia. Ne oli söpöt."
Punastun kaulaa myöten ja hengitys takertuu kurkkuuni.
"Anteeks, on noiki hyvännäköset, ei sillä", Elisa korjaa ja näyttää jollain tasolla panikoivalta, kuin hän pelkäisi nyt loukanneeni minua. "Mä vaan tarkotan, et ne oli enemmän sun näköset ja persoonalliset, ja sitä kautta myös paljo seksikkäämmät, jos niin voin sanoo. Anteeks, ihan tyhmä juttu."
Elisa kääntyy päätään pudistellen nostamaan vaatekaapista pudonneet vaatekappaleet takaisin hyllyyn. Elisan sanat saa kaikki Roopen ikävät kommentit vartalostani häviämään jonnekin kauas ulottumattomiin. Kaikki ne kerrat, kun Roope on käskenyt minun pukeutua naisellisemmin ja seksikkäämmin, häviävät kuin tuhka tuuleen. Elisan sanat alusvaatteistani kiteyttää yhteen nippuun kaiken sen, mitä en Roopen kanssa koskaan ole saanut kokea. Sen, missä vastapuoli tykkää minusta juuri sellaisena kuin olen, omana itsenäni, jossain helvetin avaruusolioalushousuissakin. Ei stringeissä, push up -rintsikoissa, mekossa ja korkkareissa.
Olen kerrankin hyvä näin.
Astelen yhtään miettimättä Elisan luokse, käännän hänet ympäri ja painan huuleni hänen huulilleen. Elisan suusta pääsee ynähdys, sellainen yllättynyt ja seksikäs, ja hän vastaa suudelmaan upottamalla sormensa kosteisiin hiuksiini, vetämällä kasvoni lähemmäs omiaan ja näykkäisemällä minua hellästi alahuulesta. Siinä kohtaa minun suustani karkaa samanlainen ääni, se saa Elisan hymähtämään käheästi, ja se puolestaan saa minut ihan sekaisin.
Elisa kiepauttaa minut kaapin ovea vasten ja ujuttaa kättään paljaalle lantiolleni ja kyljelleni, värähdän jokaisesta kosketuksesta. Suudelma muuttuu kiihkeämmäksi, ollen samaan aikaan sensuelli ja hellä, en edes ymmärrä miten se voi olla niin, mutta se on.
Ja minä rakastan joka ikistä yksityiskohtaa siinä.
Rakastan sitä, kun Elisa koskee minua paikoista, jotka ei ole niitä seksualisoituja paikkoja, joihin normaalisti kädet ensimmäisenä vaeltaisivat. Rakastan sitä, miten hän näyttää himonsa minua kohtaan kiivastuneella hengityksellä, eikä hyökkäämällä heti puristelemaan tissejä ja takapuolta — sen sijaan hän koskettaa sormenpäillään solisluutani, kylkeäni sekä ohutta ihoa käsivarren alapuolella, hän antaa huomiota myös niille alueille, joita ei ole koskaan huomioitu ennen. Rakastan sitä, miten hän tutkii vartaloani, katsoo miten reagoin ja yllättää minut aina uudessa paikassa, saaden minut henkäisemään joka kerralla. Rakastan sitä, miten hän hengittää suutani vasten, antaa välillä kielensä liukua omani kanssa täydellisessä rytmissä, palaten takaisiin helliin pieniin suudelmiin kuin härnätäkseen ja sitä, miten hän hymyilee leikkisästi tehdessään niin. Rakastan sitä, että hän ei ole yhtään kuin Roope.
Kaikista eniten rakastan sitä, että hän on tyttö.