Mitä sitten, vaikka hän tuleekin uniini joka yö yhtä säkenöivän kauniina kuin ensimmäinen auringonvalon pilkahdus rankkasateen jälkeen. Mitä sitten, vaikka unissani hän suutelee minua pehmeästi taivaan maalatessa sateenkaaren yllemme kaikkine värein...
A/N: Heippa ja anteeks ku taas kestäny niin kauan saada uus luku ulos! Oon ottanu liian ison palan purtavaks ku yritän keskittyä liian moneen kirjaan samaan aikaan ja tää luku on ollu jo varmaan kaks kuukautta keskeneränen. Ollu vähän motivaation puutetta ja kiireitä elämässä, mut nyt sain sen kuitenki valmiiks, toivottavasti tykkäätte ja pysytte vielä kärryillä. Lisäsin kuvat helpottamaan et kumman näkökulma on kyseessä, jos jollain menee samalla etukirjaimella alkavat helposti sekasin!
Toivottavasti tykkäätte ja laittakaa kommenttia, ne antaa aina eniten motivaatiota!
<3: sweetener22
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
ELISA
Löydän kirppishullun kaverini vain muutamien metrien päästä siitä, mihin hänet jätin. Hän ei ole edennyt juuri ollenkaan, mikä saa minut olemaan entistäkin tyytyväisempi tästä yhtäkkisestä muutoksesta päivän suunnitelmiin. Olisin joutunut viettämään täällä tunkkaisessa hallissa luultavasti koko loppupäivän, mutta vain muutaman minuutin kuluttua saankin viettää iltaa maailman söpöimmän tytön kanssa. Ennen sitä minun on kuitenkin hienovaraisesti feidattava paras kaverini.
Ronja tutkailee vanhaa ajan patinoimaa nahkakansikirjaa niin haltioituneena, ettei hän huomaa huiskutteluani, joten hiivin hänen taakseen. "Ronja Katariina Mikkola", kuiskaan matalalla äänellä suoraan hänen korvansa juureen. "Teidät on pidätetty."
Ronja pelästyy niin paljon, että kirja lentää lattialle. "Vitun hullu!" hän karjaisee ja hänen huutonsa kaikuu muuten hiljaisen hallin seiniä pitkin ja se saa meidät repeämään nauruun.
"Sori, ei voinu vastustaa", virnistän ja nojaan kädellä yhteen vaaterekkiin. Rekissä onkin rullat alla ja se meinaa lähteä rymisten kaatumaan ja minä sen mukana, mutta saan ultimaattisilla ninjataidoillani napattua kiinni ja pidettyä myös tasapainoni. Nyt muuten hiljaisessa hallissa kaikuu karjaisun lisäksi myös tuo aiheuttamani helvetillinen ryminä sekä liuta suustani karanneita voimasanoja, mikä saa meidät nauramaan entistä kovempaa.
"Oot ihan sekasin", Ronja nauraa räkättää pidellen kättään sydämensä päällä, johon olin aiheuttaa sydänkohtauksen. "Kirpputori on pyhä paikka, ei täällä saa riehua tollee."
"Pyhä paikka in my ass", tuhahdan. Huomaan vain metrien päässä kaksi henkilöä, jotka vaihtavat keskenään erittäin paljonpuhuvia katseita meidän aiheuttamasta möykästä.
Ne henkilöt ovat Even äiti ja se niiiiin kilttiRoope, kenestä hän puhui ja tunnistan hänet Even poikaystäväksi sieltä kampaajalta. Se vitun persereikä.
"Voi luoja mitä hörhöjä. Ei mitään käytöstapoja", kuulen Even äidin sanovan. "Jep", Roope vastaa siihen ja he molemmat pyörittelevät silmiään meille ja huokailevat kuin olisimme alinta pohjasakkaa.
"Ton näkösiltä tyypeiltä ei yllätä yhtään et käytös on tota luokkaa. Kotikasvatuksestahan tollanen on lähtösin", Even äiti sanoo tietävänä. Hän vain jatkaa vaatteiden viikkaamista pahvilaatikkoon, ihan kuin tuollainen kommentoiminen olisi aivan normaalia. Katson Ronjaa ja hän näyttää siltä, että alkaa pian itkeä.
