41.

                                    

                                          
~Joel~
Aleksi vain itkee ja itkee. Hän itkee jo niin paljon, että alkaa haukkoa happea. Rutistan miestä enemmän itseäni vasten ja kiristän käsieni otetta hänen ympärillä. Pojalla on vielä kengät jalassa ja tuulitakki päällä, mutta en anna sen häiritä. Annan hänen itkeä niin paljon, kun vain tarvitsee. Mitä minäkään olen toisen suruun sanomaan?
"Onko täällä kaikki ok?" Eteiseen ilmestynyt Matti kysyy.
"Aleksi vaan itkee." Totean kääntäen pääni selkäni taakse.
"Jos mä vaikka ottaisin Aleksia vähän halaukseen, niin otan sen ulkovaatteet pois." Matti ehdottaa. Nyökkään vain.
Matti kyykistyy lattialle vierelleni, jolloin "ojennen" Aleksin hänen syliin. Aleksin kasvot ovat juovikkaat ja punaiset. Hänen nenästä valuu vähän räkää ja silmät ovat turvonneet. On oikeasti kamalaa katsoa, miten toinen kärsii tälläisestä. 
---
Ei mitään tietoa paljonko kello on, varmaan kahdeksan tai jotain. Istuskelimme eteisessä puolisen tuntia ja sen jälkeen Matti kantoi Aleksin meidän huoneeseen, jossa nukumme. Aikaa kului valtavasti, vielä senkin jälkeen, kun Matti jätti meidät kahdestaan rauhoittumaan. Kaikesta tästäkin on melkein tunti ja rakkaani on saanut nyt vasta unenpäästä kiinni. 
Poistun makuuhuoneesta hiljaa kohti keittiötä, mistä kuvittelen löytäväni Matin, sekä Rillan. Siellä hän he! Rilla kiertää Alen isän jaloissa ja kerjää tältä kinkkua, jota mies laittaa leivän päälle. Matti kääntyy katsomaan minua, jolloin asetan etusormen huulieni eteen. Matti nyökkää ymmärtäväisesti.
"Mä käyn vielä suihkussa ja meen kans ite nukkumaan." Kuiskaan hiljaa ja mies nyökkää.
Lähden suuntaamaan kylpyhuonetta kohti ja astun sisään, sekä laitan oven lukkoon. Riisuudun ja astun suihkun alle, jonka laitan päälle. Huomenna palaisimme takaisin Helsinkiin Aleksin ja Rillan kanssa. Tämä on ollut vaikea päivä, mutta kaikesta selviää, jos vain yrittää.
Time skip seuraavaan aamuun
Kello näyttää puolta kymmentä. Äänistä päätellen Matti ja Rilla ovat jo hereillä. Minä ja Aleksi vielä makoilemme sängyssä. Olen kääntänyt Aleksin kasvot omiani vasten ja painanut otsamme yhteen. Silittelen pojan hiuksia hellästi, hänen vain katsellessa silmiäni.
"Huomenta, tuutteko aamupalalle?" Ovaen suulle ilmestynyt Matti kysyy.
"Mennäänkö?" Kysyn Aleksilta.
"M-mm." Hän mumisee vastaukseksi.
"Me tullaan vähän myöhemmin, jos sopii." Kerron tälle ja hän nyökkää, sekä sulkee oven.
Nousen istumaan ja siitä seisomaan. Menen urheilulaukkuni luokse ja otan sieltä t-paidan, sekä revityt farkut. Otan myös Aleksille vaatteet hänen urhekassista ja laitan ne sängyn päätyyn. Astelen takaisin sängyn vasemmalle puolelle ja istuudun sen reunalle. Aleksi kömpii syliini ja painaa päänsä rintakehääni vasten. 
Saan Aleksin ylös sängystä ja suostuteltua syömään jotain. Lähdemme alle tunnin kuluttua takaisin kotiin. Kaikki tavarat on pakattu ja Rilla on -Matin toimesta- lenkitetty. Syömme rauhassa ja lähdemme.
---
Vikat luvut tulee olemaan lyhyempiä kuin 500 sanaa, koska mulla ei ole enää motia kirjoittaa! En todennäkösesti tee sittenkään kun max 4 lukuu tän jälkee ja ens lukuu tulee aika iso time skippi. Haluan päästä aloittamaan jo sitä uutta kirjaa, josta oon enemmän kun innoissani.
Kirjottelen tänään nää luvut aikalailla valmiiks ja julkasen sitten sitä mukaa kun hyvältä tuntuu. Huomenna todennäkösesti tulee vikat luvut tähän kirjaan, joten nähdään niiden parissa!