Jump to content

Kanidela neläbäd

From Wikisource
Kanidela neläbäd (1815)
by Ludwig Uhland
104711Kanidela neläbäd1815Ludwig Uhland

Kanidela neläbäd.


[ 6 ]

In vöns kased estanom, geilik, glorik vem,
Da länöps, jü mel yulibik, edranom ota nem,
Zo gadas benoväpöl, floredagik festun,
Vätopo kölsü lömbob, fonäds, ko flifik bun.

Us tronom reg vanugik, pöfüdöl pugs e läns,
Deü sied, neredik, logom e dago … bevü yäns.
Siäm ga drefom jeki e loged oma, vut,
Ed oma pük te faed, ä pen, gö büdom blud!

Gredome balna tävom, ga, nobik kanidpal,
Golüda lehers balan, e votan geda mal;
Bäledel (e)zönom hapi, ädukom bafik jev,
Kopanom yunan floröl, nefeniko su tev.

Äpükos ali yunan „Kofükö bafik son,
Ä memö glorün(a) kanids ä tönö folün(a) ton;
Lü gälö yof e doli, ga nolö kuta bad,
Adelo mufälobsös, len rega stonik lad.“

In kölüm säl datovik, kanidals stanom, tel,
Su tronöp siedoms regal ä ji-reg „Läna-Jel“.
Leglorö, jeko, reg us, as glut de nolüdlit,
Beato ji-reg sofik, äso lemuna nid.

[ 7 ]

Adrefom stinis, kanal, me gloröfa fulün,
Aiumo svodom lade, toenas vo liegün,
Süflomos silo nämik, de(ü) yunan jönik vög,
Bäledan bevüs, dumo, äso devela fög!

Toenos de löf, de florüp, golüdik kebeat,
Dö lib e menadigöf, dö fied, ä sina lead,
Dö vonöf su Tal vätopo, kel blufom menes läb,
De glor ä de fams in vali, i demü kuta träp.

Kutäbatrupef zio, neredom posü blam,
E baons todik kuta, tädoms perüba fam;
Ji-reg, tosä, bleseno, in lügöf äd in yof,
Lüjedof kanidales, rosäfi deü of.

„Ebätols popi oba, li-fövo len ji-gam?“
Reg vutiko luvokom, e tovom, zuno lam;
Lelito jedom glafi, yunane daü blöt:
Nus bludastal, pla kanid, sübinom deü köt!

Äso dub tep, pepüfom, plisenik dredöl küm,
In lams sogala okik, suisedom, yunan, hüm!
Nü vadom hapal mäni, zi yunan, e su jev,
Fitanom omi susö, prepadom, lügik’ tev.

Ye, nebo tüm geilik, estopom gedikal,
Esumom hapi oka, völädün gä, de val.
Len mabakölüm täno, disleitom hapüm’,
Da gad, kased, evokom, das lekos en, jekün:

[ 8 ]

„Vi! oles, yals pleidik, nevel denu, toen,
Ezugö sofo, yales, ni stimün, ni korem.
Gä seifs tö, ä luyam, ä plafik slafatrid,
Jüs ditridom Vinditäl, äs köt e jüta, bid.

Vi! ole, gad so väpik, in floram de(ü) mayul,
Jon’ [1], eta deilana, logod, in toma dul!
Fesigolöz ga demüs, neflumsö valik fon,
Festonsöz in dels füdik, tenupö gagik, don!

Viö! mölodel stenik, kanida neläbäd!
Tenüpo vanlik ole, festun, dem glora sät!
Neläbädüni ole, Tenüpo neit blun,
Yi! lukög lätik ola, yi ola nem, len fun’!“

Bäledel so evokom, da lügik, gretik stil,
Möns … ga seistoms doni, su yals ya glofom til.
Geilik kölüm bal nog, noelom tefü bös’,
Id ate ya dislidöl, in neit drefom nös’.

E zo, pla gadöps väpik, te gadöp in soal,
Bim nonik rebom jadis, no fonäd drefom stal’!
Non kanid nünom regi, non jamepalabuk,
Fögedö! disö! stados, so! neläbäda luk.



  1. pla Jonob.