Pä
Irdnägo
Pä (latin.: Caput) om ristitun vai živatan hibjan pala, om sel'grodaižil i gavedil.
Nägemižen, kulemižen, magun i hajun organad sijadasoiš päs. Kagl ühtenzoitab päd hibjrungonke sel'grodaižil. Modon pirdad oma hibjan kaikiš henomb i harakterizuidas ristitud dokumentoiš.
Pän palad
[vajehta | vajehtada lähtetekst]Irdaližed:
- hibused, oc, nahk, korvad
- mod (kärz živatoil): sil'mad, nena, modpoliškod, su
- löug, kagl
- nišk
- Živatoil, linduil da gavedil — hobod (hobodut), n'ok, vibrissad, habinuded
Südäimižed:
Mod
[vajehta | vajehtada lähtetekst]- sil'mad
- nena
- modpoliškod
- su — huled, hambhad
- čoklud
- löug
- oc
- hibused modos — habinod, bard, bakid, kulmad, ripsud, octukad, pleš
Pähä sidodud vepsän muštatišed
[vajehta | vajehtada lähtetekst]Erased muštatišed oma ottud «Mi meles, se i keles»-kogodusespäi.[1]
- Andaižin mel't pähä, da ičelain om vähä.
- Ei kalliž ole čomuz, a kalliž om pä.
- Habaine om pä, ei vända nimidä.
- Kahmalol pähä ed pane mel't.
- Kažita hired i pän södas.
- Kelel päd ed söta.
- Lajind satatest ei tege, kuni pul pähä ei iške.
- Oliži nišk, a länged löudasoiš.
- Ougil päd ei kehta kandišta.
- Pahad päd vinal ed ladi.
- Pit'k om kagl, a pä ülemba.
- Pol' päd völ märgad oma. (ei täudeks melištunu mehen, alaigäčun polhe)
- Päd ei ole, ka jaugoiš toukud ala eci.
- Pän kibištab, perskele kebnemb om.
- Toižele pähä mel't ei sa antta.
- Ülemba päd korvad ei kazgoi.
Kacu mugažo
[vajehta | vajehtada lähtetekst]Homaičendad
[vajehta | vajehtada lähtetekst]- ↑ Mi meles, se i keles. Vepsläižed muštatišed (ladii om O. J. Žukova). — Petroskoi: «Periodika», 2018. — 96 lp. ISBN 978-5-88170-307-3 (veps.) (ven.)
Nece kirjutuz om vaiše ezitegez. Tö voit abutada meile, ku kohendat sidä da ližadat sihe. |