Tuomari Erkki

Päivitystä kaivataan! Tämä artikkeli ei ole ehkä paskaa, mutta se kaipaisi kipeästi päivittämistä. Ole siis reippaampi kuin se, joka lisäsi tämän laatikon tähän, ja tuo artikkeli tähän päivään.

Tuomari Erkki

Ulko- ja moralismiasiain ministeri
vallassa	2000–2007, 2011–2015
edeltäjä	Tarja Halonen, Alexander Stubb
seuraaja	Ilkka Kanerva, Timo Soini
syntyi	1. heinäkuuta 1946 Paasikivi-seuran kerhotilat
kuoli
puolue	SDP

”Onks se joku suomalainen?”

~Åke Lindman Erkistä

Tuomari Erkki (tunnetaan siviilissä myös nimellä Erkki Sakari Tuomioja, syntynyt 1. heinäkuuta 1946 Paasikivi-seuran kerhotiloissa) on Lapinlahdella asuva suomalainen poliitikko, sekä entinen pajauttaja joka hoiti Suomen ulkopolitiikkaa jakamalla tuomioita. Erkki Tuomarin erikoiskykynä on esittää asioista veitsenteräviä ja ehdottoman totuudenmukaisia kommunistisia arvioita, jotka kapitalistinen media voi sitten kumota. Tuomari Erkin keskeinen elämäntehtävä sosialidemokraattisen puolueen jäsenenä on olla kutakuinkin kaikesta eri mieltä puolueen kulloisenkin johdon kanssa. Suomen merkittävimmälle konsensuspuolueelle onkin mitä sopivinta, että huomattavimmat puolueensisäiset soraäänet kajahtavat Stalinin ajoilta periytyvään, mutta silti lisäksi turhamaisuussyistä pölyssä pyöritettyyn vakosamettitakkiin ripustetun kehäraakeista raakeimman suusta. Ainoa Tuomari Erkin kulloistakin asukokonaisuutta virttyneempi asia on Erkki itse. Tuomari Erkkiä on usein verrattu yksinäiseen suteen, joka lisäksi rypee tuhkassa ja kaluaa ruuakseen pelkkiä luita korostaakseen omaa surkeuttaan. Paavo Mooses Lipponen on usein Tuomari Erkin lausuntoihin kyllästyneenä heittänyt tämän eduskuntatalon ikkunasta ulos. Näistä tapauksista kertoi tutkivaa journalismia harjoittava poliittinen ajankohtaisohjelma Itse valtiaat. Tuomari Erkin isä oli myös pätevä poliitikko Sakari Tuomioja (1911–1964). S. Tuomioja tosin kuului Vapaamielisten liittoon, jonka nimi viittaa häpeällisesti maailman suurimpaan pahuuteen eli (uus)liberalismiin, jonka torjumiselle E. Tuomioja on omistanut elämänsä.

Ulkoministerinä ollessaan (ja sen jälkeen kansanedustajantyönsä ohella) Tuomioja on kirjoittanut jatkuvasti poliittis-yhteiskunnallis-filosofisia kommentteja, traktaatteja ja muita mittavia teoksia verkkosivuillaan. Lisäksi hän on tutkinut historiaa ja sai vuonna 2006 Tieto-Finlandian historiateoksestaan Läikähdys punaista. Onkin ilmeistä, että yksi Tuomioja ei pystyisi normaalin ajan puitteissa mitenkään tällaiseen. Niinpä Tuomiojia on pakko olla useita tai sitten hän on keksinyt aikakoneen.

Tuomioja on erittäin luotettava. Saatuaan haltuunsa luottamuksellista materiaalia Zavidovo-jutun ja Rusi-jutun tiimoilta hän osasi pitää partaisen suunsa niin supussa, että tuli lörpötelleeksi asiasta vain ensimmäiselle satunnaiselle vastaantulijalle. Molemmista tapauksista noussut kohu johtunee median epäanalyyttisuudesta.

Toisella ulkoministerikaudellaan vuodesta 2011 alkaen Tuomioja löysi jälleen sisäisen diplomaattinsa ja implikoi kohteliaasti, että Israelin olemassaololla ei nykymuodossaan ole oikeutusta. Hän vetosi siihen, että Israelin presidentti Shimon Peres on sanonut samat sanat, joskin eri järjestyksessä, osina muita lauseita ja usean vuoden aikana.

Tuomioja on tunnettu voimakkaana ihmisoikeustyön tukijana ja terrorisminvastaisen sodan toimintatapojen kriitikkona. Kannustaakseen kansalaisia entistä aktiivisempaan omatoimiseen ihmisoikeusaktivismiin Tuomioja ilmoittikin syksyllä 2011, että ulkoministeriö ei kykene, viitsi tai jaksa selvittää mitään yksityiskohtia CIA:n Suomessa pistäytyneistä kaappaus/vanki/kidutusilmailusta. Tuomioja totesi, että jos tähän liittyvät oikeudelliset tai kansallista suverentiteettia koskevat asiat jotakuta kiinnostavat, niin eivät ainakaan häntä tai ulkoministeriötä, ja niinpä ministeri kannusti ihmisoikeusjärjestöjä tutkimaan asioita katsottuaan ensin tarpeelliseksi salata kaiken asiaan liittyvän UM:n materiaalin.

Demarien nuorta polvea edustava Tuomioja on moralismintäytteisten ulkoministerikausiensa jälkeen joutunut tyytymään huomattavasti aiempaa vähäisempien kohteiden tuomitsemiseen. Siihen riittävät nykyään toimittajat, jotka kysyvät Yhdysvaltain presidentiltä väärän kysymyksen. Tuomiojaa nolottaa, että media ei kysy Paasikiven-Kekkosen linjan Korrektiin Tulkintaan rajattuja kysymyksiä ulkomailla, vaan keksivät vastuuttomasti omia kysymyksiä; ulkopoliittinen korrektius on luonnollisesti ainoa näkökulma, josta median toimintaa voidaan ja tulee tarkastella. Kun suomalainen media Tuomiojan mielestä epäonnistuu virallisen valtiollisen doktriinin pönkittämisessä (mitä muuta varten media olisi?), seuraa tästä hyvin analyyttinen ruikutus sosiaalisessa mediassa, mikä on eräs harvoja kanavia, joissa kukaan jaksaa enää kuunella vanhan šaahinkaatajan raakkumista. Tuomiojan analyyttistakin analyyttisemman analyysin nojalla on selvää, että nyt myös suomalaisuuteen oleellisesti kuuluva "huono itsetunto" on osa valtavaa Nato-salaliittoa.

Erkki Tuomiojan saavutuksista merkittävimpänä pidetään kuitenkin politiikan ulkopuolista tapausta, nimittäin Tupla tai kuitti -ohjelman voittamista nuorempana kuin kukaan muu. Tämä näkemys johtuu lähinnä suomalaisen politiikan merkityksettömyydestä verrattuna useimpiin TV-ohjelmiin.

Artistiksikin mainittu Jippu on esiintynyt ateistiksikin tunnustautuvan Tuomiojan kampanjatapahtumassa. Tämä suunnattoman besserwisseröinnin ja lukemattomien asennevammojen kohtaaminen räjäytti useimpien paikalle uskaltautuneiden päät.

edeltäjä: Tarja Halonen Alexander Stubb

Suomen ulkotyöministeri 2000–2007 2011–2015

seuraaja: Ilkka Kanerva Timo Soini

Aiheesta muualla

• Tuomari Erkin kotisivut, suomalaisen sosiaalidemokratian suurin merkkiteos

Viitteet

Laki Suomessa

Lait:	Suomen laki
Lain säätäjät:	Eduskunta - Hallitus - Virkamiehistö - Euroopan Unioni - Kehittyvien Maakuntien Suomi - Nokia
Oikeusjärjestelmä:	Poliisi - Käräjäoikeus - Hovioikeus - Korkein oikeus - Hallinto-oikeus - Valtakunnanoikeus
Muuta merkittävää:	Vankila - Oikeusasiamies - Erkki Tuomioja - Suojelupoliisi - Asianajaja - Tuomari - Verotus