Tekotaide
”Modernistista tekotaidetta!”
~Kajander Sibeliuksen 4. sinfoniasta
Tekotaide tarkoittaa kulttuurituotantoa, jonka ensimmäinen tavoite ei ole tuottaa tekijälleen suurta rahallista korvausta tai pönkittää epärealistisia kuvitelmia kansakuntien suuruudesta. Tekotaiteen on tuonut arkikeskusteluun Perussuomalaiset, nuo avarakatseiset visionäärit joita ilman Euroopan unioni olisi jo taantunut pimeään keskiaikaan.[1]
Tekotaiteen tunnistaminen[muokkaa]
”potsmoternia teko taitetta”
~Persut kaikesta 1600-luvun jälkeisestä kulttuurituotannosta
Tekotaide on helppo tunnistaa eri taidealoilla:
- Musiikista tekee tekotaiteellista kaksi peräkkäistä säveltä, jotka eivät kuulu vallitsevaan sävellajiin. Lisäksi kaikki akustisesti tuotetut ääniefektit antavat viitteitä tekotaiteellisuudesta. Edelleen muun kuin kromaattisen modulaation käyttäminen teoksessa määrittää musiikkikappaleen välittömästi postmodernin tekotaiteen alimpaan luokkaan. Ja vielä ilman noitakin, jos muusikko puhuu em. termeillä musiikistaan, niin se.
- Kuvataiteissa tekotaide tarkoittaa kaikkia kuvioita, joita ei välittömästi tunnista joko a: henkilöksi tai b: esineeksi. Kaikki veistokset, jotka eivät esitä kivipaaden päällä seisovan hevosen päällä istuvaa entistä sotamarsalkkaa ovat auttamatta säälittävää tekotaidetta.
- Sana kollaasi teoksen nimessä on tae teoksen tekotaiteellisuudesta.
- Kirjallinen teos on tekotaiteellinen, jos se ei käsittele jotain selkeästi rajattua aihetta, kuten laavalamppuja. Romaani on tekotaiteellinen, jos se ei kerro elävästä elämästä. Runot, joissa ei ole loppusointuja, ovat tekotaiteellisia.
- Elokuva tai televisiosarja on tekotaiteellinen, jos siinä on pitkiä taukoja ilman dialogia tai takaa-ajoa. Erikoiset kuvakulmat, arkijärjellä selittämättömät tapahtumat sekä pitkään jatkuvat yhtenäiset kohtaukset ovat tyypillisiä tekotaiteellisissa elokuvissa. Klassisen musiikin käyttö on tekotaiteellista, mikäli kyseessä ei ole nimenomaan elokuvamusiikki tai sellainen klassinen sävelmä, jonka kaikki ovat varmasti kuulleet jossain. Varma tekotaiteellisuuden merkki on myös se, jos sarjan tai leffan juonensyrjästä ei saa enää kiinni vessareissun jälkeen.
- Klassinen musiikki ei ole tekotaidetta, mikäli se on Sibeliuksen Finlandia tai Jääkärimarssi. Muutkin Sibeliuksen säveltämät suomalaiseen kansallisidentiteettiin liittyvät teokset ovat oikeaa taidetta, mutta niiden nimien tietäminen on merkki tekotaiteellisesta luonteenlaadusta.
- Tietokonepelit ovat tekotaidetta, mikäli niihin ei sisälly jatkuvaa vihollisten tappamista aseilla tai muilla hyökkäyksillä, fotorealistisia grafiikoita ja erikoisefektejä, tai minkäänlaista moninpelimahdollisuutta kiroilevien puolalaisten lasten kanssa. Kaahamista nopeilla autoilla ei kuitenkaan lasketa tekotaiteeksi.
Tekotaiteen tunnistamisen keskuskomitea[muokkaa]
Tekotaidetta vastustavat piirit ovat perustaneet komitean, jonka tehtävä on saattaa perinteinen esittävä taide ainoaksi sallituksi taiteen muodoksi. Komitean puheenjohtajana toimii Köyliön apulaiskunnanjohtaja Kaino Alaruikka ja jäsenistöstä valtaosa muodostuu Köyliön ja Vammalan ammattioppilaitosten moottorilinjojen ensimmäisen asteen oppilaista.
Kaino Alaruikka on todennut, että tekotaidetta on kaikki inhimillinen tuotanto, jolle tekijä ei pysty projisoimaan merkittävää käsitteellistä sisältöä. Alaruikan mukaan luomisprosessissa olioiden välinen intentio ei saa murtaa teoksen estetiikkaa, joka voitaisiin futuurisesti tulkita retrospektiivinä ajan imaginaariseksi agendaksi. Näin ollen induktiivinen käsitteellisyys panoroisi faktuaalisesti taidetuotannon implementaatiota, jolloin käsitteellisyys syntyy havainnon sisällöstä ajasta irroittamisella isomorfiseksi ajattomaksi olioksi eikä päinvastoin in situ kuten pitäisi, apulaiskunnanjohtaja Alaruikka toteaa köyliöläisten amislaisten nyökytellessä innokkaasti taustalla.
Alaviitteet[muokkaa]
- ↑ Vieläpä johonkin keskiajan bagdadilaiseen kulttuuriin (islamisoituminen).
Aiheeseen liittyviä artikkeleja[muokkaa]
- Hypokondriakki (elokuva)
- Lars von Trier
- Karlheinz Stockhausen
- Teemu Mäki
- Huono runous
- Dadaismi
- Postmodernismi