Suomenlinna

Suomenlinnan Kuninkaanportti. Oikeanpuoleisessa kivikilvessä on Kustaa IV Aadolfin terveiset suomalaisille alamaisilleen vuonna 1808: ”Jälkipolvet, tässä seisokaa älkääkä luottako ulkopuoliseen apuun. Varsinkaan ruotsalaiseen. Koettakaahan pärjäillä. Hejdå.”

Suomenlinna eli Sveaborg eli Viapori eli Pohjolan Gibraltar jne. on Helsingin edustalla lojuva Ruotsin laskuun rakennettu harjoitusmaali, jota venäläiset, englantilaiset ja ranskalaiset laivastot ovat käyneet räimimässä palasiksi. Suomenlinna on yksi maailman vahvimmista merilinnoituksista ja maailman ainoa merilinnoitus, jonka valloittamiseen tarvittiin tynnyrillinen lahjustupakkaa ja kolme rumaa sanaa.

Historia

Vuonna paskathousussa Ruotsin suurvalta-aika oli juuri loppunut suureen Pohjan sotaan, kun valtaan nousseella hattupuolueella oli jo kiire päästä luovuttamaan valtakunnasta lisää alueita Venäjälle. Vara-amiraali Carl Cronstedt lähetti Tukholmaan iloisen viestin, että isovihasta toipuva Suomi on kaikkea muuta kuin valmis uuteen sotaan. Cronstedt erotettiin liian positiivisen arvion takia ja tilalle palkattiin Magnus von Buddenbrock, joka myös lähetteli kirjeitä ja väitti armeijan tilaa suorastaan katastrofaaliseksi. Kun laivastonkin suurin haaste oli lähinnä pinnalla pysyminen, Tukholman sotakollegiossa oltiin varmoja, että luvassa on Ruotsin historian siistein alueluovutusretki. Suomen historiassa mahtikampanjan tuloksesta puhutaan pikkuvihana.

Tyhmät venäläiset eivät tarjouksista huolimatta huolineetkaan Turun rauhassa koko Suomea. Aavistuksen nolosti sujuneen idänretken jälkeen Ruotsin valtio päätti rakennuttaa Svartholman ja Sveaborgin linnoitukset lisäämään Suomen houkuttelevuutta seuraavaa alueluovutusretkeä silmälläpitäen. Komendantti Augustin Ehrensvärd näki Suomenlinnan viimeistelyssä paljon vaivaa, jotta linnoitus voitaisiin luovuttaa venäläisille mahdollisimman hienossa kunnossa.

Aluksi Suomenlinnasta oli hankala päästä eroon. Ehrensvärd tarjosi sitä ensin kahdelle tallinnalaiselle kalastajalle, jotka kävivät katsomassa katiskojaan Helsingin edustalla, mutta nämä eivät huolineet linnaketta. Seuraava mahdollisuus koitti vuonna 1808, kun Napoleon Bonaparte ja Aleksanteri I esittivät kainon pyynnön lohkaista lisää alueita Ruotsin periferioista.

Luovuttaminen Venäjälle

Suomen sodan syttyessä Suomenlinnassa oli yli 9 000 asukasta, enemmän kuin yhdessäkään Suomen kaupungissa. Näistä noin 7 000 oli sotilaita. Linnoituksessa oli noin 700 tykkiä ja laivoissa saman verran, mikä teki linnoituksen luovuttamisesta monimutkaista puuhaa. Luovutustoimiston komentajana päsmäröi Carl Cronstedt, joka oli käynyt törttöilemässä Yhdysvaltain sisällissodassa ja sen jälkeen onnistunut möhlimään Ruotsinsalmen toisessa meritaistelussa laivaston hienot antautumisaikeet venäläisiä vastaan. Venäjän komentaja Friedrich von Buxhovden saapui Helsinkiin seitsemän tykin ja viidentoista miehen kera. Hyvältä näyttänyt luovutusmahdollisuus uhkasi vaarantua, koska ruotsalaiskenraali Adlercreutz oli voittanut pohjoisessa Siikajoen taistelun, Itä-Suomessa syttyi talonpoikaiskapina venäläisiä vastaan ja jäät Suomenlinnan ympärillä alkoivat pelottavasti huveta. Cronstedtin oli pistettävä töpinäksi.

Koska vihollisen kanssa neuvottelu oli ehdottoman kiellettyä, Cronstedt aloitti heti dialogin venäläisten kanssa. Neuvottelut kestivät maaliskuusta toukokuuhun – yli kaksi kuukautta –, sillä von Buxhovdenilla oli vaikeuksia pitää kirjaa kaikesta roinasta, mitä Cronstedt halusi hänelle luovuttaa. Loppujen lopuksi sopimukseen päästiin 8. toukokuuta 1808, ja linnoituksen 6 939 sotilasta antautui. Lisäksi Cronstedt onnistui luovuttamaan yli 2 000 tykkiä, isot kasat ruutia, tonneittain ammuksia, lähes jokaisen linnoituksen tuolin, kaikki muonavarastot, viinaa ties kuinka monta tuhatta litraa ja tupakkaakin ainakin tonnin. Näiden lisäksi Cronstedt yritti kaikin voimin luovuttaa venäläisille parikymmentä Ruotsin-lippua, kaksi vuotavaa soutuvenettä, upseeriston peruukkikokoelman, 10 552 poltettua kynttilää, kauppias Snuggen kissan ja VIP-korttinsa manner-Helsingin ainoaan krouviin. Kun Von Buxhovden päivitteli ”Onkohan tämä nyt vähän liikaa?”, Cronstedt löi kaupanpäällisiksi tarjoukseen kahdensadan aluksen rannikkolaivaston tykkeineen.

Ruotsissa Cronstedtia juhlittiin luovutustaitojensa ansiosta suurena nerona ja häntä pyydettiin välittömästi Tukholmaan luovuttamaan päänsä. Runeberg kiitti Suomen kansan puolesta Vänrikki Stoolin tarinoissa kehumalla Cronstedtia Viaporin petturiksi, suvuttomaksi ja lapsettomaksi sekä Ehrensvärdin haudan häpäisijäksi.

Harjoitusmaalikausi

Venäläisten valtakautena linnoituksen luovuttaminen sujui huonosti. Venäläiset maalasivat Suomenlinnan punaiseksi, jotta vihollisten olisi helpompi löytää se ja tehdä maihinnousu hämärässä. Krimin sota 1855 antoi toivoa – mutta turhaan: englantilaiset ja ranskalaiset tyytyivät pommittamaan paikkaa kymmenen päivää, mutta eivät toistuvista pyynnöistä huolimatta halunneet ottaa linnoitusta haltuun.

Vuonna 1906 venäläiset yrittivät viimeisen kerran. Koska Suomenlinna ei kelvannut kenellekään, linnoitus koetettiin luovuttaa epätoivoisesti venäläisille itselleen Venäjän vallankumouksessa. Lopulta linnoitus saatiin työnnettyä suomalaisille vuonna 1917, kun Lenin liitti tarjoukseen bonuksena jonkin verran sisämaata. Linnake maalattiin sisällissodan jälkimainingeissa punaisesta valkoiseksi.

Aggressiivisuudestaan tunnettu Suomenlinnan lautta ampuu täyslaidallisen reviirilleen pyrkinyttä tunkeilijaa kohti.

Nykyään

Nykyään Suomenlinna on Helsingin kaupunginosa, jonka tehtävänä on suojata kaupunkia vieraiden valtojen vaikutukselta. Homma onkin toiminut hyvin, koska Helsingin katukuvassa ei näy lainkaan tummaihoisia, aasialaisia, seksuaalisia vähemmistöjä, romaneja, rappareita, gootteja, espoolaisia eikä muita haitallisten kulttuurien edustajia. Linnaketta yritetään sysätä kivi kerrallaan turistien vastuulle. Suomenlinnan hoitokunnan infopisteestä voi hakea hakkuja, joiden avustuksella ruotsalaisturistien toivotaan hakevan 85 kultatynnyrin investoinnista omansa pois. Linnoituksen tykkiaukkoja käytetään kaljapullojen linkoamiseen kohti satunnaista ohikulkijaa.

Linnoituksen sotaisaa menneisyyttä jatkaa onnistuneesti HKL:n lautta M/S Hyrrä, joka kunnioittaa merisodan perinteitä haastamalla törmäyskilpailuun kaiken, mikä Helsingin eteläsatamassa vain uskaltautuu irti laiturista. Kurjan kohtalonsa ovat saaneet kokea sekä Korkeasaaren lautat että Viking- ja Silja Linen matkustaja-alukset. Haastajien puutteessa alus ottaa matsia Kauppatorin laiturin kanssa.

Katso myös

• Suomen historia

Stadin mestat