Porttiteoria
”Miten ahdas onkaan se portti ja kapea se tie, joka vie ilmaiskokeilusta kohti totaalista romahdusta.”
Porttiteoria on apologetiikan tarpeisiin kehitetty teoria, jonka mukaan maailmankieli ruotsin osaaminen toimii "porttina" muihin maailmankieliin kuten kiinaan, hindiin, venäjään ja englantiin. Tämä johtaa ennen pitkää siihen, että ruotsia osaava suomalainen oppii kaikki muutkin maailmankielet vääjäämättä.
Porttiteoria perustuu kahteen tosiasiaan:
- ruotsi on maailmankieli, koska sitä sitä puhutaan maailmalla
- kaikki maailman kielet ovat sukua, koska kaikki ihmiset ovat sukua Aatamille ja Eevalle
Porttiteorian toimivuus on helppo havaita empiirisesti: pakkoruotsia opiskelleet suomalaiset osaavat englantia yleensä paremmin kuin ruotsia. Ruotsin kieli ei siis ole vain historiallisesti välttämätön, perustuslain vaatima ja hyvinvointiyhteiskunnan säilymisen edellytys, vaan myös epäitsekäs kieli: mahdollistaessaan suomalaisille englannin osaamisen, pakkoruotsi taantuu ja uhrautuu mukisematta.
Porttiteorian tutkimuksesta ja ylläpidosta Suomessa vastaavat esimerkiksi Svenska Kulturfonden, leppäkertut (Coccinellidae), Kimmo Sasi ja Paavo Lipponen.
Kulinaristinen porttiteoria on kotikokin (A-ryhmän streptokokin sukulainen) tuottama käytännön havaintoihin perustuva teoria, jolle löytyy tilastollinen korkea korrelaatio lukuisiin tutkimuksiin viitaten. Teorian perus teesi on, että pullan kaivaminen pussin pohjalta johtaa sukan nyörin kaivamiseen uhkapelatessa eli sokeripitoinen ravinto sekoittaa aivokemian siten, että pikku hiljaa siirrytään addiktiivisuudesta vaarallisempiin addiktiiviteetteihin. Tähän löytyy vääjäämätön empiirinen näyttö, joka on tuotettu Itä-Suomen yliopistossa yhteistyössä sokeri alan ammattiliiton rahoituksella.
