Piilonen (leikki)
Tätä artikkelia pitäisi hikifoida yleisesti. |
Piilonen on yleinen leikki alle 10-vuotiaiden lasten keskuudessa. Leikkiin osalistuu kerralla muutama henkilö (1-141205710275410275015). Yhdessä he päättävät kuka joutuu laskemaan johonkin määrättyyn summaan.[1][2]
Säännöt tiivistettynä[muokkaa]
Säännöt osa 1 : Etsijän laskemispaikka[muokkaa]
Laskija menee ennalta määrättyyn paikkaan. Perustuslain 74§ mukaan, etsijän mielipiteen vaikutus paikan päättämiseen on 1,5% tärkeämpi kuin muiden. Samassa pykälässä sanotaan myös, että jokaisen joka ei ole etsijä eikä kommunisti, on mentävä vähintään 2,5 metrin päähän laskemispaikasta. Tosin tämä minimivälimatka saattaa vaihdella, sillä liian lähellä olemisen merkitys on loogisesti mitätön. Metrin päässä etsijästä oleminen on keskimäärin 25 % huonompi vaihtoehto, kuin olla kahden metrin päästä etsijästä. Ei kuitenkaan joka tapauksessa, ottaen huomioon nämä lukuisat seikat : Etsijän älykkyysosamäärän ollessa yli 25, hän olettaa, että piiloutuneet ovat menneet ainakin pidemmälle kuin ennalta päätetty minimimatka. Useimmissa tapauksissa näin käy, sillä piiloutuneet pyrkivät siihen, että heillä olisi jonkinlainen, ei kuitenkaan täydellinen näkemys etsijän ajatustoiminnasta. Siinä tapauksessa, jos he saavat sen käsityksen, että etsijä olettaa heidän menevän paljonkin, keskimäärin ainakin 10 metriä yli minimatkan, he eivät tietenkään mene etsijän kuvitteleman matkan eteenpäin, koska ajatusalue, johon etsijä heidän kuvittelee menevän, on kuitenkin rajallinen, joten hän ajattelee, että piiloutuneet ovat kyseisen kuvitteelliseen alueen sisällä. Jos piiloutujat tajuaisivat tämän seikan, heidän kannattaisi mennä vähän, ei kuitenkaan liikaa tämän kuvitteellisen alueen ulkopuolelle. Tai, jos kuvitellaan tämän alueen olevan rajaton, piiloutujien kannattaisi jäädä mahdollisimman lähelle alkuasemaa, sillä etsijän liikkeelle lähdettäessä, etsijä ei aivan joka tapauksessa huomaa lähelle piiloutuneita, koska etsijä kuvittelee, että he piiloutuvat mahdollisimman, tai ainakin melko kauas. Esimerkiksi lehtien alle piiloutumalla, saat hyvän näkymän etsijän sijainnista, kunnes hän lähtee sinun näkökenttäsi ulkopuolelle. Silloin, myös sinä et ole hänen näkökentässään. Silloin olet turvatilassa, eli voit mennä vaikkapa kahville, kunnes etsijä tulee taas näkökenttääsi. Tällä tavalla mietittynä, paras piilopaikka olisi joko liian lähellä tai liian kaukana. Selitin sen äsken yksinkertaiseksi.
Säännöt osa 2 : Laskemisaika[muokkaa]
Kuin laskemispaikankin, myös ajan päättää keskimäärin aina vähän enemmän etsijä kuin piiloutuja. Etsimisajassa on aina pakko käyttää kokonaislukuja, sillä desimaali-, heksadesimaali- tai reaalilukujen käyttö sekuntien laskemisessa vie sekunteja enemmän, ja etsijä sekoaa aina väkisin laskuissa. Myöskään erinäisiä vakioita (eritoten Planckin vakiota) tai niiden muunnelmia ei saa käyttää. Normaalien desimaalilukujen käyttöä voi harkita, mutta etsijä ei välttämättä pidä ajatuksesta, sillä alle 666 älykkyysosamääräisten on mahdotonta tajuta desimaalin sekä sekunnin suhdetta sekunnin olessa tarpeellisempi luku, sillä ajanotto otetaan sekunteina, sillä ihmisen käsityksellä/aisteilla on mahdotonta laskea desimaaliluvuilla. Perustuslain pykälän 35:n mukaan kaikista pienin luku jolla lasketaan, on 25. 25:een laskettaessa piiloutujilla on jo keskinkertainen mahdollisuus päästä hyvään tai edes melko hyvään piilopaikkaan, mutta ei kuitenkaan parempi kuin esimerkikisi 60:een laskettaessa. Se helpottaa etsijää suuresti.
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Yleensä 10, 100 tai joa 1000, suuremmatkin summat sallitaan, mikäli kenttä on suuri, laskija laskee nopeasti tai piilopaikkaja on vähän.
- ↑ Vinkki: Laskuajan ei tule olla liian pieni, sillä sekunnissa ei ehdi piiloon. Liian suuresta laskuajasta on myös haitta silla laskija kuolee todennäköisesti nälkään laskettuaan noin viikon.