Veltto Virtanen
”Eduskuntakin tarvitsee omat pellensä.”
~Max Jakobson
”Pellekin tarvitsee oman eduskuntansa”
~Pertti Virtanen
Veltto Pasgeri "Pertti" Virtanen (s. 18. toukokuuta 1951 Hämeenlinnassa) on Tampereella asuva psykologi, muusikko ja kaiken huipuksi poliitikko. Hän johtaa myös Pirkanmaan Julkkispoliitikot ry:tä, johon kuuluvat myös Mikko Alatalo ja Pertti Salovaara.
Habitus[muokkaa]
Velttouden kalevalemainen synty[muokkaa]
Pertti oli nuorena moniottelija useissa oppilaitoksissa, joiden opiskelijana ollessaan hän saavutti erityistä menestystä urheilun saralla. Siihen oli syynä hänen vartalonsa erinomainen notkeus ja yliliikkuvat nivelet. Hänen kävellessään eteenpäin koulun käytävällä näytti usein siltä, että vaikka hän selvästi oli tulossa kohti, hän näytti olevan ennemmin menossa poispäin.
Ja oli sitten äkkiarvaamatta kohdalla. Juuri tästä ominaisuudestaan Pertti sai lisänimen "Veltto", ei siitä, että hän olisi ollut oikeasti veltto. Tämä aiheutti sekaannusta ja veltostumista. Tämä veltosta velttoon -ajatus ei täysin sopinut kuvioon muutenkaan, sillä Virtanen kävi suurehkon osan kouluajastaan erästä tamperelaista ulkonaisestikin enemmän vankeinhoitolaitosta muistuttavaa poikien opinahjoa Pyynikintorin lähimaastossa. Hänen myöhemmät vaiheensa siirtyivät koulutukseen Hatanpään suuntaan. Alueelle rakennettiin myöhemmin sairaala toistaiseksi tuntemattomasta syystä.
Velttouden psykologia[muokkaa]
Myös hänen mielensä nivelet olivat sangen yliliikkuvaa lajia. Todennetusti autenttisten, myöhemmin psykoterapiassa paljastuneiden tietojen mukaan Pertti on tunnustanut olleensa vakavassa urheiluhenkisessä kriisissä jo nuorena. Tämä ilmeni hänen lukioaikoinaan vakavana isänmaallisia ja kotikaupungillisia tunteita loukanneena pukeutumisvimmana. Pertin saattoi bongata toisinaan pukeutuneena (ei, kyllä hän pukeutui aina) mitä erilaisimpiin asuyhdistelmiin, kuten KooVeen pipaan, Ilveksen puseroon ja Tapparan housuihin! Vaihdellessaan näitä jääkiekkosymboleita keskenään (mutta pukien ne kuitenkin asianmukaisesti niille tarkoitettujen kehonosien päälle, eikä esimerkiksi housuja päähän ja pipaa pyllyyn) ja ilmestyessään liikuntatunnilla kiekkokaukalon laidalle näin sonnustautuneena hän aiheutti mitä suurimpia mellakoita ja häiriötilanteita. Tämä lienee ollut myös tarkoitus. Ei voitane enää puhua mistään velttoudesta, vaan vähintäänkin "velttoudesta".
Poliittinen ura[muokkaa]
Veltto oli koemielessä ehdolla presidentinvaaleissa vuonna 1991, mutta hän sai vain kolme prosenttia äänistä, vaikkakin tamperelaisten äänistä hiukan enemmän ääänenmurroksen vuoksi. Pertti ei kyennyt kertomaan, että baskeri oli liimautunut hänen päähänsä vääräntyyppisen shampoon käytön vuoksi, mistä syystä hänen hiustensa luku oli olennaisesti myös vähentynyt. Tämän vaikean päähän-juuttunut-baskeri- trauman syyt selvitti ensimmäistä kertaa historiassa psykolanal. T.Rauma.
Pertti saatetaan joskus sekoittaa ainakin TV:ssä erääseen onnettomuudekseen hyvin saman näköiseen näyttelijään, Vesa Vierikkoon. Heidät erottaa kuitenkin helposti toisistaan ainakin siitä, että Vierikko ei esiinny baskerissa paitsi satunnaisesti roolihahmon sitä edellyttäessä, vaikka muut baskerinkäytön edellytykset täyttyvät hänellä yhtä täydellisesti kuin Virtasella. Baskeri ei toki sinänsä tee kenestäkään poliitikkoa, vaan sen alla olevassa usein sangen avarassa ontelossa on yleensä oltava poliitikollakin jotain millä ajatella. Ajatella. On sitten ihan eri asia, mitä ajatella. Ja miten.
Alkutahdit[muokkaa]
Virtanen kiinnostui politiikasta ja lähti ehdolle vuoden 1993 eduskuntavaaleihin ja hän edusti ekologista puoluetta sen sitoutumattomana puheenjohtajana. Väliaikainen eduskunnan puhemies yritti turhaan komentaa Virtasta ottamaan baskerin pois päästä. Psykologisista syistä tämä rakas kansamme edustaja istui iberialainen päähineensä päässään koko kauden eduskunnassa, ja äänesti aina viisi kertaa tyhjää ennen lopullista ai jaa-nappulan painallusta. Hän oli paljon poissa yleisistunnoista (yksityisistuntojen määrä lienee ollut yleistä keskitasoa), koska aikaa kului toisinaan hyvinkin merkittävästi kansalaiskeskusteluihin useassa tamperelaisessa baarissa, joita Helsingissä, maamme pääkaupungissa, oli sangen niukasti. Koska nettikahviloita ei vielä ollut, joutui Virtanen matkaamaan reaalisessa hahmossaan tähän sisämaan pohjoismaisimpaan suurkaupunkiin osallistuakseen paikallisiin kansalaisotiinkeskusteluihin.
Väliinputoaminen[muokkaa]
Kansa ei tästä tapansa mukaan pitänyt, vaan soti hänet kansanedustajan paikalta äänestämällä seuraavissa vaaleissa tyhjää hänen numeronsa kohdalla. Jotkut äänestivät muuatta moniin vaaleihin ennenkin menestyksekkäästi osallistunutta litteänokkaista amerikkalaista kulttihahmoa Pertin sijaan. Unohdettuna ja yksin hän vietti kiertelevää taiteilijaelämää aina Pohjanmaan rajaseuduille eksyen, missä hän oli saanut määräaikaisen läänityksen. Lopun aikansa Pertti vietti hypnoosissa terapeutin ominaisuuksia kehitellen.
Äänten haravointia[muokkaa]
Virtanen yritti sittemmin monesti paluuta eduskuntaan, mutta turhaan, koska hänet sekoitettiin ensin niihin muutamiin muihin samannimisiin suomalaisiin , joiden sukunimi alkaa myös Virtasella. Viimein hän nousi onnistuneesti takaisin maamme kunniakkaaseen parlamenttiin vuoden 2007 eduskuntavaaleissa perssuomalaisten listoilta, koska hän oli myynyt ekologisen puolueensa osakkeet, ympäristösyistä.
Baskerin salat[muokkaa]
Veltto pitää päässään aina baskeria, mistä hänet tunnetaan parhaiten Richard Wagnerin jälkeisissä muusikkopiireissä. Velton puolueen Persujen johtaja Timo Soini pitää Virtasta myös Tony Halmeen pääperillisenä, vaikka hän on ollut aina sitoutumaton, myös poliittisesti. 1980-luvun muusikoiden ole mitään syytä mihinkään puolueeseen kuulua. Siihen he olivat vannoutuneesti sitoutuneet. Tämän opetuksen Pertti sisäisti luettuaan historiasta kuinka wagneriaanisen musiikin kävi sen jouduttua politiikan kulttuurivetojuhdaksi. Nyt ei kukaan käske ottamaan hattua pois päästä, ja rauha on laskeutunut Pertin saastaiseen seesteiseen sieluun.
Baskeriaaninen katarssi[muokkaa]
Kukaan ei liene huomannut, että päähineen reunaa pullistaa baskerin alla pilkottava päästä pursuavia ulos karkaavia ajatuksia keräämään asennettu intellektuaalinen ideoiden keruupussi, johon nämä onneksi sanomattomat verbaaliset kehittymässä olevat tuotokset jäävät odottamaan arvon parlamentaarikon pääsyä puhemiehen korokkeen edessä sijaitsevaan rippituoliin purkamaan julkisesti mieltään painavat traumaattiset kokemukset. Siellä Pertti purkaa sydäntään tasavertaisessa suhteessa muihin kyseistä terapiavälinettä käyttäviin kansanedustajakohtalotovereihinsa. Tämä on demokratiaa liikuttavimmillaan. Siellä itse kukin voi tunnustaa kaikille olevansa kansanedustaja, ja näin vapautuen saada otteen interpellatiivisesta riippuvuudestaan eduskuntatyöhön.
Toisinaan kommentoivat rippituolin oikealla puolella olevalla korotetulla loosilla sijaitsevilla tuoleilla istuvat valtakunnanterapeutit Pertin niinkuin muidenkin mieltään purkamaan vuorollaan tulevien kansanedustajien vuodatusta lohduttavin, kannustavin sanoin.
Myös täysyleisistuntoaan suorittavat salissa kaareviin riveihin asetetuilla penkeillä olevat kansanedustajat auttavat nasevilla huomautuksillaan terapeutteja työssään. Heidän innostavat lausahduksensa, kuten "Älä äijä selitä", "Mes Antti kotio" ja "Vai pyytämättä ja yllätyksenä" saavat lopulta Pertinkin itsetunnon kohoamaan parlamentaarisiin sfääreihin kaikkeinpyhintä seinää reunustavien patsaiden päiden tasalla.
Lopuksi[muokkaa]
Me kansalaiset emme ole mitenkään salaisia ilmaistessamme Pertille mitä suurimman hyväksyntämme ja vihailumme ihailumme hänen suomalaista yhteiskuntaa ja kulttuuria rikastuttavan toimintansa ja persoonansa johdosta. Jos meillä itse kullakin olisi se rikas tuttava, joka olisi meitä rikastuttava, antaisimme varmasti jokainen Pertin pyyteettömään vaalityöhön omat pienet kroisospennosemme.
Kansalaiset! Äänestäkää Perttiä! Äänestäkää häntä laaksoissa, vuorilla, joissa ja joissakin merissä.
Äänestäkää hänet joko eduskuntaan tai pois sieltä, sitten kun sellainen mahdottomuus tulee mahdolliseksi tässä jälkikekkoslovakialaisessa ajassa.