Osuuspankki

Hikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

OP valvoo Suomen maaseutuväestön etuja, joskin 1960-luvulta lähtien se on ollut entistä enemmän myös kaupunkilaisväestön rahalaitos. Pankilla on perinteisesti ollut läheiset siteet pellervolaiseen osuuskauppaväkeen, yhteistoiminta-aatteellisuuteen, Santeri Alkioon, Paavo Väyryseen ja Matti Vanhaseen. Tiettyä uskottavuuskriisiä ryhmälle nykyisin luo veljeily poroporvarillisen Kesko-konsernin kanssa.

Hevosmiesten pankki[muokkaa]

Osuuspankkikonttoreiden pankkisaleissa on perinteisesti haissut navetta, paska ja tummeli. Palvelutiskillä lainattavat lukulasit edelleen ovat 70-lukulaista Anttilan pariovet tai Tv-lupa -tyyliä. Lukulasien käyttö on ollut vähenemään päin, koska viimeisenä palvelevana pankkina Osuuspankki on ryhtynyt karsimaan konttoriverkostoaan kovalla kädellä. Osuuspankkien saleihin rynnitään edelleen laukkaamalla, koska merkittävä osa talletuksista on raviveikkausvoittoja ja hevosmiesten palkkiorahoja. Yleisesti Osuuspankit ovat varautuneet hevospelillä asioiviin asiakkaisiinsa varustamalla konttoreidensa pysäköintialueet juottoastioilla ja rehukauroilla.

Vahva suomalainen luokittelija[muokkaa]

Kansallisena luottoluokituslaitoksena OP-Ryhmä on vertaansa vailla. Se luotottaa ensin hövelisti, järjestää takaajat liriin ja kuittaa lopulta omaisuudet taseidensa pönkäksi. Pankilla on koko joukko lakimiesten kanssa väleissä olevia kelpo epeleitä, jotka kykenevät voittamaan oikeusjutun kuin oikeusjutun. Osuuspankki seisoo tukevasti jaloillaan ainoana vanhana suomalaisena pankkiryhmänä. Sen menestystarinaa ja identiteettiä on pönkittänyt tietoisuus siitä, että vanhat liikepankit ovat luisuneet ulkomaalaiseen omistukseen ja korvaavat paikalliset pikkupankit ovat lähinnä vähäisiä hörhönäkyjä oman liikestrategian atmosfääreissä.