Benito Mussolini
Benito Amilcare Andrea Alessandronpoika Mussolini (29. heinäkuuta 1883 – 28. huhtikuuta 1945) oli italialainen sosialisti, fasisti, psykopaatti, komeljanttari ja jossain suhtessa myös Il Duce. Häntä pidetään fascismin merkittävimpänä hahmona. Ottaen huomioon Mussolinin varsin kyseenalaiset taidot sekä valtiomiehenä että sotilaana, parasta mitä asiasta voi sanoa on, että onneksi - sillä tuon henkisen ruttotaudin riehumisaika jäi tästä syystä vain parin vuosikymmenen mittaiseksi.
Nuoruusvaiheet[muokkaa]
Benito Mussolini syntyi Predappio-nimisessä tuppukylässä Bolognan ja Riminin rajamailla jossain Italian periferiassa. Hänen isänsä Alessandro "Peppone" Mussolini oli ammatiltaan seppä ja sittemmin ravintoloitsija, joka tunnettiin innokkaana sosialistina, ja hän oli jatkuvasti napit vastakkain kylän papin, don Camillo Taroccin, kanssa. Mussolinin äiti Rosa Maltoni oli opettaja, joka uskoi hyvän koulutuksen olevan erittäin tärkeää. Pikku Benito tosin välitti piutpaut äitinsä mielipiteestä.
Lapsuudessaan Mussolini erotettiin koulusta, sillä hän oli puukottanut voiveitsellä luokkatoveriaan ja heittänyt opettajaansa mustepullolla, koska oli luullut tätä Piruksi. Myöhemmin hän kertoi luulleensa pulloa käsikranaatiksi. Syyksi tähän kerrotaan olleen, etteivät hänen uhrinsa kannattaneet samaa jalkapallojoukkuetta kuin hän - Mussolini oli kova Bologna FC:n fani, ja hänen uhrinsa kannattivat Milano Internazzionalea. Psykopaatin taipumukset ilmenivät pikku Benitossa jo varhain. Vaikka hän olikin lapsena huonokäytöksinen, hänen kerrotaan saaneen koulussa hyviä arvosanoja - tyypillinen mielistelevä paskiainen siis. Pikku Benito oli koulupihan kingi ja nuorempiensa kauhu ja tunnettu koulukiusaaja. Vuonna 1900 Mussolini liittyi isänsä ehdotuksesta Italian sosialistipuolue Partito Italiano Socialistan jäseneksi, koska isäukko tiesi vihjata, että puolueen jäsenkirja olisi oikotie menestykseen. Koulusta hän valmistui 18-vuotiaana vuonna 1901. Koska koulukiusaaminen ja pompottaminen oli tullut Mussolinille jo tutuksi, niin hän päätti ryhtyä opettajaksi, koska siinä pystyisi kiusaamaan paljon enemmän ja pahemmin kuin vain olemalla koulupihan kingi. Aluksi Mussolini työskenteli rehtorina eräässä lukiossa, mutta kyllästyi opettamiseen ja erosi ammatistaan.
Aseistakieltäytymistä ja anarkismia[muokkaa]
Ollessaan kahdeksantoista, ei Benito halunnutkaan mennä armeijaan (mikä on hassua, sillä myöhemmin hän johti koko systeemiä Italiassa), vaan pakeni Sveitsiin. Hän toimi muurarina, maalarina, hanslankarina ja hampparina. Viimemainitusta hän sai tuomion kerjäämisestä, sillä talvella muurarit tunnetusti näkevät nälkää mutta hampparit lihovat linnassa. Normaalisti tuomio olisi ollut kymmenen vuotta, mutta kuullessaan, että oli yrittänyt murhata Sveitsissä tuolloin asuneen Leninin, päästivät poliisit hänet vain yhdellä päivällä putkassa.
Ranskassa kävi Mussolini myös. Puhui siellä sosialistien kanssa. Ei tykännyt niin yhtään, ja tunne oli molemminpuolinen, mikä kertoo aika paljon sekä ranskalaisista sosialisteista että italialaisista poliitikoista. Mussolini kyrpiintyi niin, että hän otti ja erosi sosialistipuolueesta ja perusti oman ideologian. Murhayrityksestä hengissä selvinnyt (ja koko yrityksestä autuaan tietämätön) Lenin perusti sitten aivan vastakkaisen ideologian.
Kunnon sotamies Mussolinin seikkailut maailmansodassa[muokkaa]
”toisaalta jos nyt vähän aikaa funtsitaan vielä esim. kommari-Mussolinin mainetta panomiehenä ja verrataan Beniton maskuliinisuutta näihin alusta asti oikealla puolella tietä kulkeneisiin tyyppeihin: Hitler, Franco, Hännikäinen... niin ehkä tosiaan selitys Mussolinin libidoon löytyykin kommaritaustasta.”
~nimim. ”Hipsterit hyvää jengiä”, Punk in Finland
Vuoden 1907 tienoolla Mussolini palasi Italiaan, nieli pasifisminsa suoritti asepalveluksensa ja ryhtyi osallistumaan aktiivisesti Partito Italiano Socialistan toimintaan. Mussolini sai sosialistien keskuudessa nopeasti etevän paskanpuhujan ja häväistyskirjoittajan maineen, minkä ansiosta vuonna 1910 hänet nimitettiin sosialistien virallisen sanomalehden Avantin! päätoimituksen jäseneksi.
Mussolini oli tunnettu radikaaleista mielipiteistään ja yhtä radikaaleista takinkäännöksistään. Hän oli aikoinaan ehdoton pasifisti, joka ei kyennyt hyväksymään Italian sotaa Turkkia vastaan 1911. Ensimmäisen maailmansodan alkaessa vuonna 1914 Mussolini kannatti, useimpien muiden sosialistien tavoin, Italian puolueettomuutta ja julkaisi sotaa vastustavia kirjoituksia. Yhtäkkiä hänen mielipiteensä muuttuivat jyrkästi, hän hylkäsi entiset pasifistiset mielipiteensä ja alkoi vaatia, että Italian täytyi osallistua sotaan. Tietäen Italian sotilasmaineen ja armeijan tilan sosialistit närkästyivät. Mussolini loukkaantui suuresti eikä ikinä antanut tapahtunutta anteeksi sosialisteille.
Vuoden 1914 loppupuolella Mussolini käynnisti poliittisen ryhmän nimeltä Fasci D'Azione Rivoluzionaria yhdistämällä radikaalisyndikalistisen Fasci D'Azione Rivoluzionaria Internazionalistan ja Fasci Autonomi D'Azione Rivoluzionarian. Tämän ryhmittymän jäsenten katsotaan olleen ensimmäisiä fasisteja ja Mussolinin seuraajia. Kaikki luonnollisesti olivat entisiä sosialisteja, sillä kun takkia kääntää riittävän liukkaasti, pysyy lämpimänä.
Italian liityttyä maailmansotaan vuonna 1915 Mussolini osallistui sotaan vapaaehtoisesti tarkka-ampujana. Vuonna 1917 hän kuitenkin haavoittui käsikranaatin räjähdyksessä Isonzossa pidetyn sotilasharjoituksen aikana ja lähetettiin takaisin kotiin toipuakseen vammoistaan. Italian sotaretki oli mennyt kauniisti sanoen päin honkia, ja Mussolini ryhtyi nyt brittien agentiksi. Mussolinin toimintaa rahoitti brittien tiedustelupalvelu MI5, joka maksoi hänelle 100 puntaa viikossa, jotta hän toimisi Italian maailmansodassa pysymisen puolesta.
Osapäiväfasisti[muokkaa]
Etevien puhujanlahjojensa ansiosta Mussolini onnistui lietsomaan italialaisiin tyytymättömyyttä vallitsevia oloja kohtaan, joka ei Italian ensimmäisessä maailmansodassa saavuttaman Pyrrhoksen voiton vuoksi ollut sen vaikeampaa kuin Gävlen olkipukin sytyttäminen tuleen jouluaattona. Hänen äärioikeistolaisten aatteidensa, jotka sisälsivät ajatuksia vahvasta valtiosta, vallan keskittämisestä johtajalle sekä sotilaallisuuden ja väkivallan ihannointia, pohjalta syntyi fasismina tunnettu ideologia. Mussolinin aatteiden muotoutumiseen vaikutti suuresti filosofi Giovanni Gentile, joka hänkin oli entinen sosialisti.
Giovanni Gentile oli Antonio Labrolan oppilas, jonka toinen tunnettu oppilas oli Italian kommunistipuolueen perustaja Antonio Gramsci. Ja nämä kaksi veijaria olivat saman ideologian Januksen-kasvot. Ja Benito Mussolinissa tämä filosofi löysi keisarinsa.
Mussolinin isänmaalliset puheet saivat suurta kannatusta erityisesti kansallismielisten, demokratiaan tyytymättömien nationalistien keskuudessa. Hänen omintakeinen toimintaohjeensa kaikki paskaksi ja palamaan tuottikin tuloksia - Italia ajautui kaaokseen.
Koko Italian sirkustirehtööriksi[muokkaa]
1922 Italia oli poliittisessa kaaoksessa. Mussolini käytti tilaisuuden hyväksi, ja koska varteenotettavampiakaan ehdokkaita ei ollut, hän nousi Italian diktaattoriksi. Painovirheen vuoksi ilmoittivat sanomalehdet hänen olevan pääministeri.
Vastenmielinen vaskisti[muokkaa]
Benito Mussolini on ollut historian yksi väärimmin ymmärretyistä hahmoista; hänen suureellisuutensa, pompöösiutensa ja koomisuutensa kätkevät alleen paljon suurempaa tarmoa ja tahdonvoimaa kuin Hitlerissä tai Leninissä. On sanottu, että jos Mussolini olisi syntynyt Yhdysvaltoihin, hänestä olisi tullut 20. vuosisadan eniten Oscareita kahminut näyttelijä tai tuottaja. Mussolini oli paljon vaarallisempi hahmo kuin mitä hän päällepäin näytti. Mutta toisin kuin Stalin, hän ei ollut paranoidi sekopää. Hän oli juuri sellainen keisari, jollaisen Dante Alighieri olisi halunnut Pyhään Saksalais-Roomalaiseen keisarikuntaan. Mutta oli koko Euroopan onni, että hänestä tuli köyhän ja surkean Italian diktaattori, eikä esimerkiksi Saksan.
Tuloksia alkoikin syntyä. Olihan Mussolini sentään syntyisin ja kotoisin Pohjois-Italiasta, Bolognan lähistöltä. Ja Pohjois-Italia - Piemonte, Toskana, Lombardia, Romagna - on aivan toista maata kuin veltto, köyhä ja korruptoitunut Etelä-Italia; Pohjois-Italia on Italian vaurainta ja tarmokkainta seutua, ja Mussolini oli tämän maan lapsi ja toi mukanaan bolognalaisen tarmon ja temperamentin. Mafia hävitettiin kovalla kädellä. Korruptio kitkettiin. Pohjoisitalialainen kuri ja järjestys levisivät velttoon Etelään. Maa teollistettiin vaikka sitten väkisin - Mussolini oli Italialle samaa kuin Stalin Venäjälle. Ja junatkin alkoivat kulkea aikataulussa, koska Mussolini uhkasi myöhästymisen sattuessa teloituttaa junan veturinkuljettajan.
Liian isoon palaan parmankinkkua voi kuolla[muokkaa]
Mutta ikävä kyllä Italialla ei ollut Neuvostoliiton resursseja haaskattavaksi saakka. Vuosisatojen saamattomuus, köyhyys, korruptio ja feodalismi oli jättänyt Etelä-Italian surkeaan kuntoon, ja Italia oli luonnonvarojen osalta riippuvainen maailmankaupasta. Se on hyvä asia demokratialle (sillä demokratian tärkein pääoma on inhimillinen pääoma) - mutta paha asia diktatuurille, sillä diktatuurit ovat ostajina erittäin epäluotettavia!
Vaikka fasistinen Italia oli sisäisesti vahva, se ei sitä ollut ulkoisesti. Mussolini uskoi Italian olevan paljon voimakkaampi kuin mitä se oli, ja palauttavansa Rooman suuruuden - ja hän uskoi fascismiin ja Gentileen; ja lopputulos oli se, että Italia joutui mukaan sotaan - väärään aikaan, väärässä paikassa ja väärällä kalustolla. Italia meni pahaksi onnekseen v*ttuilemaan Britannialle, ja huonostihan siinä kävi.
Mussolini halusi tehdä Italiasta suurvallan. Harmi vain, että maan asevoimat olivat jotain surkean ja naurettavan välillä, ja parasta, mitä italialaisista sotilaista voi sanoa, on että he olivat aasien johtamia leijonia. Vittuiltuaan päähyvikselle Iso-Britannialle joutui Benitomme liittoutumaan pääpahisten, natsien kanssa. No, alku meni ihan hyvin, alueita vallattiin, vihollisia tapettiin, viiniä juotiin. Ikävä kyllä Britannia ei ollutkaan se vanha ja väsynyt rouva, joksi Mussolini oli sen kuvitellut. Urakka kusi.
Ja turpaan tuli niin että tukka lähti. Sodan lopussa italialaiset tajusivat sitten viimein johtajansa olevan kusipää, ja kuningas kutsui hänet kahdenkeskiseen puhutteluun. Lopputulos oli, että Mussolini vapautettiin tehtävistään Italian diktaattorina.
Jenkit vangitsivat Mussolinin. Kuitenkin saksalaiset vapauttivat hänet. He nimittäin muistivat, että vihollisesi vihollinen on sinun ystäväsi, ja he antoivat Mussolinille ihan oman maan - Pohjois-Italian Sosialistisen Kansantasavallan (Repubblica Soziale Italiano), hallittavakseen. Hitlerin mielestä Mussolini vihollisen (jenkkien ja brittien) vihollisena olisi hyvä ystävä. Asialle antoi pontta se, että jenkit ensi töikseen perustivat mafian Sisiliaan uudelleen.
Mutta tuo vanha ketku päättikin kääntää takkia vielä kerran, ja otti yhteyttä Staliniin. Hän lähettikin joukon partisaaneja ja puolueaktiiveja sekä politrukkeja tapaamaan Mussolinia. Ikävä kyllä, ei yksikään politrukki ymmärtänyt Mussolinin kiihkeänaggressiivisesta italianmolotuksesta mitään. Kääntövirheen vuoksi tulkittiin Ducen pyyntö saada kolme divisioonaa venäläisiä sotilaita ja tuhat lentokonetta siten, että hänet oli ammuttava ja laitettava roikkumaan pää alaspäin huoltoaseman räystäästä, ja niin kävikin. Semmosta sattuu.
Mussolinin viimeiset sanat olivat: Tähdätkää minua rintaan! Tosin ne itse asiassa olivat toiseksi viimeiset sanat; lause jatkui ...saatanan kommarimutanttipaskiaiset!
Mussolinin persoonallisuus[muokkaa]
Mussolinin persoonallisuus on kiehtonut tutkijoita. Nämä juottivat sikoja humalaan, leikkasivat sisiliskoilta häntiä, kiusasivat hevosia ja ratsastivat vuohilla saadakseen selville, mikä mies Mussolini oli. Vastaukset olivat yhtä ällistyttäviä kuin ristiriitaisiakin.
- Mussolini oli italialainen.
- Hänelle ei ollut annettu vesikauhurokotetta nuorena.
- Hän oli kansallinen ja sosialisti, mutta ei kansallissosialisti
- Hän ei todellakaan tuntenut Silvio Berlusconia.
- Hän ei ole Flavio Briatoren isä.
- Hän ei ollut, kuten Hitler, vegetaristi eikä elänyt Hitlerin tavoin selibaatissa
- Hänellä ei ollut suhdetta Eva Braunin kanssa (kumma juttu, sillä Mussolini tunnettiin naistenmiehenä).
Koska kaikki Mussolinin hyvät ystävät (Hitler, Stalin, Lenin) olivat jo kuolleet, ei näiltäkään saatu selvyyttä asioihin. John Lennon osui aika lähelle todetessaan: Tässä on tyyppi, jolla testoteroni syntyi aivoissa, harmaat aivosolut kiveksissä ja puhe mahassa. Vatikaanin arkistoissa on valokuva, jossa Mussolini, Hitler, Stalin ja Lenin ihailevat ärhäkkää pronssiurosta. Aika velikultia.