Löytöretket

¡Buenos días, bitches! Tapahtumaa käsitellään länsimaisessa historianopetuksessa aiheen edellyttämällä vakavuudella, joka vertautuu Wehrmachtin ja Puna-armeijan vyörymiseen Puolan läpi, mutta sattuu vain olemaan tuhoisampi.

Suuret löytöretket (myös kolonisaatio) olivat alkua koko ihmiskunnan historian traagisimmalle kansanmurhalle, joka mm. tuhosi sukupuuttoon lähes kaikki Pohjois-Amerikan alkuperäiskansat sekä suuren osan Etelä-Amerikan alkuperäisasukkaista. Sen toteutti verenhimoisin kansa koko maailmassa, eurooppalaiset.

Traagiset tapahtumat alkoivat, kun Espanja lähetti ensimmäisen vakoilijan, Kristoffer Kolumbuksen Atlantin yli. Tämän jälkeen eurooppalaiset aloittivat Amerikan mantereen kansojen järjestelmällisen tuhoamisen sekä suorilla hyökkäyksillä ja valloituksilla että sissisodalla, kuten levittämällä tauteja, viemällä heidän maansa ja elinkeinonsa, sekä pakottamalla heidät orjiksi. Myöhemmin eurooppalaisten jälkeläiset, tottuneena toisten ihmisten orjuuttamiseen, rahtasivat Afrikasta kasapäin orjia tekemään kaikki likaiset työt.

Löytöretkien seurauksena syntynyt siirtomaavalta tuhosi koko mantereen kulttuurin ja mm. atsteekkien ja mayojen tieteet, kuten pitkälle edistyneen tähtitieteen.

Amerikan mantereet eivät koskaan täysin toipuneet tuhosta, ja nykyään niitä asuttaa lähinnä ihmiskunnan saasta, kuten eurooppalaisten jälkeläiset. Niistä on tullut jonkinlainen ihmiskunnan tunkio, yhtä suurta slummia jonne loppusijoitetaan kaikki kehnot ja kyvyttömät.

Kaikkein nöyryyttävin rangaistus eurooppalaisille oli, että tuhoutuneet paikat nimitettiin heidän mukaansa: mantereet erään ensimmäisen tiedustelijan, Amerigo Vespuccin mukaan, ja alkuperäiskansat Kristoffer Kolumbuksen keksimällä nimityksellä, intiaanit. Näin eurooppalaiset eivät voi koskaan unohtaa hirmutekojaan ja joutuvat häpeämään joka kerta muistaessaan mantereen verisen historian.

Vaikutukset nyky-yhteiskunnassa

Seteli, jossa kuvattuna Hernán Cortés (kääntöpuolella Francisco Pizarro). Kaikille on selvää, että tällaisten joukkomurhaajien sijoittaminen virallisiin maksuvälineisiin osoittaisi sellaista hienotunteisuuden puutetta, joka ei voisi tulla nykyaikaiselle ja vastuunsa tuntevalle valtiolle mieleen, ei varsinkaan UNESCOn ja EU:n täysjäsenelle niinkin myöhään kuin vuosina 1992–2002. Siksi tämä seteli onkin pelkkä provokatiivinen väärennös, jota käytettiin osana käsitetaiteilijan performanssia.

Nykyajan eurooppalaiset häpeävät kovasti, että heidän esi-isänsä olivat osallisia sellaisiin epäinhimillisyyksiin. Siksi kaikille lapsille koulussa opetetaankin löytöretkien traagisista tapahtumista ja kerrotaan rehellisesti myös eurooppalaisille lapsille, kuinka julmia heidän esi-isänsä olivat. Nykypäivänä sana "eurooppalainen" on hyvin demonisoitunut, ja löytöretkistä päävastuussa olleiden lipuista ja symboleista on tullut tabuja, ja niiden kriminalisoimista harkitaan. Lisäksi kiellettyjä useissa maissa ovat mm. uuseurooppalaiset seurat sekä siirtomaavallan kiistäminen.

Argumentatiivisessa keskustelussa on käsite eurooppakortti (myös: Reductio ad Europaeum), joka tarkoittaa asian moraalista tuomitsemista satunnaisten eurooppa-yhtäläisyyksien perusteella.

Muotimaailmassa puolestaan pohditaan, milloin eurooppalaisten pahat teot ovat hälvenneet riittävästi, että niinkutsuttuja "Kolumbus-viiksiä" voidaan jälleen käyttää.

Kritiikki

Eräät äärieurooppalaiset järjestöt ovat esittäneet, että siirtomaavaltaa ei oikeasti tapahtunut, ja inkkarit vain kuolivat ihan itsestään eurooppalaisten saapuessa. Perusteluna on esitetty, että kansanmurhan käsite syntyi vasta Armenian kansanmurhan yhteydessä , joten sitä ennen ei voinut tapahtua yhtään kansanmurhaa. Lisäksi ollaan pohdittu mahdollisuutta, että eurooppalaisuus itsessään estäisi kansanmurhien tekemisen, joten näin ollen ei ole mahdollista että eurooppalaiset olisivat tehneet joskus kansanmurhia . EU myös on pyytänyt anteeksi kansanmurhia, joten heidän mielestään asia on loppuun käsitelty eikä asiasta näin ollen saisi enää puhua .

”Olemme todella surullisia tapahtuneesta. Toivomme ja uskomme, että tämän ikivanhan ja ainutlaatuisen alueen asukkaat eivät katkeroituisi pienistä, vaan voisivat keskustella menneistä aikuismaisesti ja muistella menetyksiään yhdessä hyvällä tavalla. Ei me millään pahalla, okei? :)”

~EU:n presidentti

Huomaa myös tämä!

Löytöretkien jälkeen ihmiskunnan historiassa on ollut useita pienempiä kansanmurhia. Ne ovat kuitenkin olleet huomattavasti iloisempia ja kepeämpiä tapahtumia, eikä niitä pidä missään nimessä sekoittaa tähän kaikkien kansanmurhien äitiin, löytöretkiin, joka oli oikeasti julma ja raaka tapahtuma. Sitä paitsi niistä on seurannut paljon hyvääkin, erityisesti voittajien puolelle. Ne ovat luoneet lujia pohjia uusille, mahtaville valtioille. Siitä pikku välienselvittelystä 1900-luvun puolivälissäkin muistetaan monia sankarillisia henkilöitä ja heidän urotekojaan, ja niistä on tehty jopa tämä viehkeä laulu, jota pienet koululaiset lauleskelevat . Lyönpä vaikka vetoa, että moni heistä saa tästä laulusta ikuisen palon sydämeensä ja unelmoi että itsekin sitten isona tekee jotain yhtä rohkeaa ja uraauurtavaa.

Hitler ja Göring, ja Ribbentroppi
matkalla puhtaaseen arjalaisuuteen,
Hitler ja Göring, ja Ribbentroppi
kaasukammioineen käy huomiseen.

Takana juutalaisten jossakin on
arjalaisten onni, tuntematon.
Hitler se kerran jutskunsa vei
keskitysleirille, pelännyt ei!

Hitler ja Göring, ja Ribbentroppi
matkalla puhtaaseen arjalaisuuteen,
Hitler ja Göring, ja Ribbentroppi
kaasukammioineen käy huomiseen.

Natsien kaipuu yhäti on
löytää tuo onni, tuntematon.
Askelet rantaan monelle vei,
huomasi jutskut, tykännyt ei.

Hitler ja Göring, ja Ribbentroppi
matkalla puhtaaseen arjalaisuuteen,
Hitler ja Göring, ja Ribbentroppi
kaasukammioineen käy huomiseen.