Kakkapeliitat
”sUOLI hOUSUUN!”
~Kakkapeliittojen sotahuuto
Kakkapeliitat olivat Suoli Ensin (SE) -joukoissa palvelleita suomalaisia mielenterveyskuntoutujia. Aseinaan heillä oli puolijoukkueteltta ja bajamaja. Lisäksi varusteina saattoi olla alkoholia, huumeita tai molempia. Kakkapeliitat häiriköivät ohikulkijoita kakkapeliittaleiristään käsin ja dokumentoivat lähes kaiken oman hölmöilynsä. Myös kakan ja savun haju häiritsi ihmisiä. Nimi kakkapeliitta tuli sotahuudosta "Kakkaa päälle!".
Kakkapeliittojen peloton johtaja Marco de Wit johtaa harhaisia joukkoja, vaikkei ymmärrä oikeastaan mitään suomalaisia perinteitä, kuten penkkariajeluiden karkkien heittoa. Hänellä on paljon apulaisia, jotka yrittävät korjata harhaluuloja, mutta kakatessa roiskuu. Kakkapeliitat kohtasivat loppunsa ylivoimaisten poliisijoukkojen edessä, taistellen viimeiseen mieheen saakka, vaikkei olisi edes tarvinnut. Urhean johtajan Marco de Witun kerrotaan lausuneen viimeisiksi sanoikseen (siis viimeisiksi, ennen kuin hänet vietiin putkaan nukkumaan päänsä selväksi) "Haluan asianajajan". Siis vittu putkareissulle. Sisäministeri Paula Risikko kuitenkin kokee hyödylliseksi kuulla kakkapeliittain sotahuutoja, ihan noin vain supolaisista syistä. Risikko näet piti virallisesti tavoitteenaan "lisätä ymmärrystä", minkä on pakko kakkapeliittain tapauksessa olla peitesyy.[1]
Kakkapeliittain marssi[muokkaa]
- (säv. trad; san. ZZ Pöpelius)
- On Kampin bissemarketiss' meil' isäm maa
- JKP:n juurell' loimuta lietemme saa
- kas Paasikivi meille on ihan vieras mies
- ei koskaan hänestä kuultu me lie.
- Kun kustamme bajamajaan uitettihin
- niin valui se ehkä yli Marskinkin;
- Ja örinämme kännisen Kiasmalle toi
- ja Moskovasta Putinin maljan se joi!
- Kun ihmisraunioin' yli myö lennetähän,
- niin Marcopa loimun luo säihkyävän'
- Jok' isku se hehkuu kuin aamun koi
- ja kännimme puolesta kielemme soi!