Hikiaineisto:Munchenilainen perus-myyrä
Munchenilainen Perus-Myyrä (Maulwurf Nullachtfürfzehn) ( s.5.5.1889 Munchen, Baijerin kuningaskunta, Saksan liitto-- 10.9.1982 Karl-Marx-Stadt, Itä-Saksa ) on Saksalainen marxilainen ja joidenkin luonnehdintojen mukaan (valitettavasti) fasismiin hurahtanut, (hän yhdisteli näitä kahta varsin vastakkaista poliittistta agendaa yrittäen löytää niistä yhtäläisyyksiä), kirjailija, talonmies, alkoholisti ja kusipää. Myyrän persoonaa on usein luonnehdittu "haastavaksi" ja hänellä onkin erinomainen kyky suututtaa ihmisiä tajuamatta itse siitä mitään. Myyrästä onkin kirjoitettu useita tutkimuksia, ja väitöskirja "Tiedostamaton vittuilu". Myyrän syntymäpaikka ei ole varsinaisesti tiedossa, ja hänen sukuhistoriastaan tiedetään, että hänen äitinsä suku oli alun perin Westfalenilaista käsityöläissukua (juuri ne jotka valloittivat Berliinin ghettomaisia esikaupunkeja 1870-luvulta lähtien) ja hänen isoisoisoisänsä oli puolasta, mikä selittäneekin hänen hyvän viinapäänsä ja riidanhaluisuutensa. Muistelmissaan Myyrä luonnehtii itseään "Kosmopoliitiksi ja maailmankansalaiseksi, mutta ennen kaikkea kunnialliseksi arjalaiseksi saksalaiseksi!"
Myyrä löydettiin vuonna 1885, kun Munchenin Gebelstraßea kunnostettiin. Vanhan katukiven alta löytyi myyränpesä, ja Perus-Myyrän muut perheenjäsenet pakenivat katua, mutta Myyyrä itse jäi seisomaan paikoilleen ylpeänä. Jotkut työmiehet olisivat halunneet liiskata hänet lapiolla, mutta työmaapäällikkö päästi hänet kuitenkin menemään, koska hän ei ikinä ollut nähnyt ketään, joka olisi osannut Marxin Pääoman ulkoa. Myyrä pakeni sukunsa kotiseudulleen Pohjois-Itävaltaan, jonne hänen Puolalaisena kulkukauppiaana Eurooppaa kierrellyt isoisoisoisänsä oli asettunut, kun rahat loppuivat. Hän vietti lapsuus- ja nuoruusvuotensa Itävaltalaisessa Braunau-am Innin pikkukaupungissa (kuulostaako tutulta?!). Myyrän perheeseen kuului alkoholisoituneen ja masentuneen hanslankari-isän ja neuroottisen, jokeen hukuttautuneen äidin lisäksi myyrän kolme sisarusta: Veli Emilius, neljävuotiaana ortodoksiksi kääntynyt ja Kyprokselle luostarin perustanutnuorin veli, joka kärsi 60-luvulla talousvaikeuksista. Hän ratkaisi rahahuolensa järjestämällä suosittuja "Koe Vapahtaja kosketuksen voimalla"-kursseja, jotka saivat kuitenkin kyseenalaista huomiota mm. vähäpukeisista nuorista pojista Emiliuksen huoneessa. Hänen siskonsa, Atlantalainen myyrä, muutti Yhdysvaltoihin ja loi uraa elokuvatähtenä, kunnes hänelle selvisi, että hänen elokuvansa painivat Ed Woodin "klassikoiden" sarjassa. Tämän jälkeen hän kääntyi skientologiksi ja kirjoitti useita salatieteitä ja pseudopsykologiaa käsitteleviä teoksia ja on jäsenenä perustamassaan "Golden Blueberry" elokuvapalkintokomiteassa. Myyrän vanhin veli, Klemetti asuu Luxenburgissa ja on muutamalla tuurisijoituksella kerännyt merkittävän omaisuuden. On nykyään päätoiminen alkoholisti.
Myyrä asui Itävallassa Braunau-am Innissä ja Lintzissä yhteensä lähes kymmenen vuotta, ja hänen perheensä eli suhteellisen hyvää elämää. Hänen äitinsä toini Bayer-kemiantehtaan koe-eläimenä, ja useat altistumiset erilaisille rotanmyrkyille aiheuttivat hänelle vakavia fyysisiä ja psyykkisiä vammoja. Perus-myyrän sisarukset kertovat kuitenkin näiden ongelmien syyksi Perus-Myyrän nousevaa mulkvisripersoonaa. Itse myyrä ei käynyt koulua, sillä hänet erotettiin hänen esitettyään vanhoilliselle ja monarkistien vannoutuneelle kannattajalle, opettaja Liermachille epäilyksiä samassa koulussa opiskelevan Adolf Hiedlerin mielensisällön laadusta. Viisikymmentä vuotta myöhemmin, tämä samainen opettaja lähetti Myyrälle stipendin psykologiasta. Myyrä vietti aikaansa lähinnä naapureille vittuilemisen lisäksi naapurin pikkuhitleriä pakoillen, ja yrittäen vältelöä tämän asetelmatöiden malliksi joutumista.
Vuonna 1899 eräänä toukokuisena torstaina myyrä käveli kotikaupunkinsa kadulla ajatellen Marxin mielipiteitä ja pontikan valmistusta. Häntä vastaan käveli unkarilainen mies(jonka myyrä tunnisti unkarilaiseksi koska miehellä oli viikset, musta tukka, kolmen vartin unicum-pullo kädessä) joka pudotti vahingossa revolverinsa maahan kävellessään. Myyrä huomasi tämän mutta hän ei antanutkaan asetta miehelle vaan päätti tähdätä aseen kohti miehen takamusta ja ampua, koska onhan tämä sentään alempirotuinen unkarilainen ja myyrän mielestä kaksoismonarkia oli paitsi osoitus Frans Joosefin seniiliydestä niin myös Feremc Deakin taidoista vietellä keisarin vaimoa. Tämänkaltainen saksalaisrotuisten halventaminen ärsytti myyrää ja hän koki tämänkaltaisen väkivallanteon täysin oikeutettuna. Mutta koska myyrä oli helvetin huono ampuja, niin luoti ei osunutkaan miehen takamukseen vaan kadulla vastaan tulevan upseerin hevosen jalkaan mikä tietenkin johti hevosen pillastumiseen. Upseeri lensi maahan ja hän kuoli. Samalla hetkellä unkarilainen tajusi, että myyrä on ottanut hänen aseensa ja hän lähestyi myyrää pahaenteisesti. Mies ei puhunut saksaa ja tästäkö myyrä suuttui. He tappelivat ja lopulta myyrä uhkasi ampua miehen, jollei tämä lupaa opetella saksaa ja antaa myyrälle viinaa sekä rahaa. Mies oli rahaton, mutta hän sanoi että hänen veljensä on rikas ja asuu Budapestissä ja myyrä saisi tältä rahaa jos säästäisi miehen hengen. Myyrä suostui, koska oli oikeasti niin munaton ettei olisi ampunut miestä. Sitäpaitsi raha kiinnosti köyhää myyrää ja tämä päätti lähteä budapestiin. Hän meni Linziin, josta hän lähti junalla kohti idän etuvartioasemaa. Hänen loosissaan oli kolme nuorta englantilaista opiskelijaa, jotka olivat menossa unkariin tutkimaan alkoholin vaikutusta ugrilaisten kielten heikkoon asemaan euroopassa. (Seurue oli tätä ennen käynyt Suomessa tutkimassa samaa aihetta). Miehet tarjosivat myyrälle viskiä ja myyrä alkoi keskustella heidän kanssaan Britannian kolonialistisen politiikan ongelmista. Myyrää harmitti, ettei Saksalla ollut juurikaan siirtomaita Afrikassa koska hän olisi mielellään ottanut muutaman tai vaikka sata orjaa ja perustaa suuresti ihailemansa belgialaisten kuningas Leopold IIn tapaan kunnon "vapaavaltion" jossa hän olisi voinut testata eräänlaisessa simulaatiossa orjillaan miten hänen fasistis-marxistiset teoriansa toimivat käytännössä oikeilla ihmisillä. Brittipojat ärsyyntyivät myyrän käytöksestä. He pieksivät myyrän krikettimailoilla, mutta myyrä ei lannistunut. Hän alkoi saarnaamaan paatoksellisesti anglosaksilaisen yhteistyön merkityksestä ja kun hän hienovaraisesti muistutti kuningatar Viktorian äidinkielestä, britit raivostuivat ja heittivät myyrän junan ikkunasta Tonavaan. Myyrä ajelehti joessa avuttomana ja pelkäsi hukkuvansa. Ennen pitkää hän pökertyi ja kellui tiedottomana. Sitten eräs mustalaismies onki myyrän joesta ja vei hevosleiriinsä. Mustalaiset pitivt tajunnan tuolla puolen uinuvasta myyrästä hyvää huolta ja kun myyrä sitten virkosi, hän järkyttyi huomatessaan, keitä hänen ympärillään oli. Myyrä oli suunniltaan, sillä hän oli suuresti vihaamiensa unkarilaisten maassa ja vielä enemmän vihaamiensa mustalaisten ympäröimänä. Romanit alkoivat puhumaan keskenään ja ennen kuin mmyyrä ehti järkytykseltään tekemään mitään,miehet toivat näytille nuoren romanitytön. Myyrä oli erittäin hämmentynyt ja hän yritti paeta mutta kaksi miestä piteli häntä kiinni.
Oli vuosi 1905. Myyrä oli tylsistynyt elämäänsä kotikylässään Innin rannalla, joten hän päätti lähteä jonnekin. Matkakohteeksi valikoitui nopeasti Berliini, tuo suuren keisarikunnan ylpeä pääkaupunki, ja nousevan boheemin taiteilijakulttuurin (viinaa ja huoria) pesä. Myyrä kärsi naisten puutteesta, sillä hänen jyrkän vanhoillisessa katolilaisyhteisössään ei kevyitä suhteita hyväksytty. Sen lisäksi myyrää kiehtoi Berliinissä vellova saksalaisten kansaalisuusaatteen herääminen ja kansallismielisten iltamat. Rahaa myyrällä ei ollut, joten hän pyysi matkalleen mukaan itseään kymmenisen vuotta vanhemman jyrkän antisemitistisen hullun (heidänlaisiaan Itävalta pursusi) naapurikylästä, Einseckeniläisen bolsevikin. (Liikanimen 'bolsevikki' hän sai vasta myöhemmin, hänen ajatusmaailmallaan ei ollut muuta yhteistä bolsevismin kanssa kuin taipumus muuttua ajan saatossa jalosta tarkoitusperästä helvetilliseksi riesaksi maailmalle) Myyrä ja hänen matkatoverinsa lähtivät junalla kohti Nürnbergiä, josta matka jatkuisi pohjoiseen. Koska kummallakaan ei ollut rahaa, he matkustivst jäniksenä ja vähän Saksan rajan jälkeen konduktööri heitti heidät ulos junasta heidän saarnattuaan rotuoppeja ravintolavaunussa.He joutuivat ulos pienessä kylässä kymmenen kilometriä ennen Deggendorfia. Heillä ei ollut mitään käsitystä olinpaikastaan, joten he lähtivät kävelemään kylän pääkatua yrittäen löytää jonkun, jolta kysyä neuvoa. Einseckeniläinen bolsevikki ehdotti, että he etsisivät kylän kirkontornin kiintopisteeksi ja kävelisivät sinne. Kirkontornia ei kuitenkaan hartaasta etsiskelystä huolimatta löydetty. Kadut olivat oudon autiot, vaikka oli perjantain alkuilta, jokaisen kunniallisen Saksalaisen ehdoton kännäysaika. Hetken päästä he näkivät kuitenkin miehen kävelevän tiellä. Mies oli pukeutunut mustaan kaapuun, ja hänellä oli hattu päässään. Hänen kasvojaan peitti tuuhea harmaa parta, hän oli Juutalainen. Eikseckeniläinen bolsevikki huudahti: -JUTSKU, JUOSTAAN ÄKKIÄ POIS ETTEI SE YMPÄRILEIKKAA MEITÄ! Myyrä kuitenkin vaistosi, että he saattaisivat päästä jonkun rikkaan juutalaisen kotiin sapattiaterialle, ja nälkähän kummallakin oli. He päättivätkin hankkitutua vastaantulevan miehen kanssa hyviin väleihin ja sanoivatkin hänelle yhteen ääneen "Shalom" ja mies vastasi heille jollakin kielellä, joka kuulosti saksalta mutta kuitenkaan ei (mies puhui jiddisiä) Myyrä ja bolsevikki olettivat miehen käyttäneet joko oopiumia tai olevan tanskalainen, mahdollisesti kumpaakin. He näkivät parhaaksi mennä jonkun talon ovelle kysymään ruokaa. Kylän päätien lopussa oli suuri ja hieno talo jonne myyrä ja bolsevikki menivät. Ovelle tuli pulska hienosti pukeutunut vanha mies, joka suostui hieman vastahakoisesti ottamaan nämä kaksi shnorreria taloon. Talo oli kalliin näköinen ja perhe oli selkeästi porvareita. myyrä juoksi heti pöytään jossa muu perhe olikin jo pöydän ympärillä. Myyrä pyysi talon emännältä olutta mutta koska sitä ei ollut niin myyrä aloitti juomalla edessään olevan viinimaljan. Bolsevikki söi edessään olevat leivät ja joi toisen viinimaljan joka pöydässä oli. Nousuhumalainen Myyrä söi lihaa ja mollasi venäläisiä Panssarilaiva potemkinin tapauksen vuoksi pelkureiksi, Albert einsteiniä Galileo Galilein kaltaiseksi sekopääksi ja saarnaamalla paatoksellisesti pansaksalaisten suhtautumisesta työväenluokan ahdinkoon. Perhe seurasi järkyttyneenä, kun Venäjän suurlakkoon johtaneista poliittisista kysymyksistä riitaantuneet vieraat alkoivat taistella pöydällä aseinaan menora-kynttelikkö ja viinikarahvi. Lopulta isäntä heitti nämä ulos ja myyrä suuttui. Hän vannoi kostavansa saamansa huonon kohtelun ja lähti etsimään kyläläisiä tappeluun epäkohteliasta isäntää vastaan. Ilta oli jo pimeä, mutta yhdestä suuresta rakennuksesta kajasti valoa. Siellä oli meneillään sapattijumalanpalvelus, kun myyrä ja bolsevikki rynnivät sisään ja kertoivat(huusivat) muille tapahtuneesta vääryydestä. Että kylässä asuva herra Rotschildt oli heittänyt sivistyneesti käyttäytyvät illallisvieraat ulos talosta keskeyttäen heidän kultivoituneen ja analyyttisen keskustelunsa Saksan kansakunnan tilasta ja naapurivaltioiden politiikan moraalisista ongelmista. Juutalaiset suuttuivat ja tosiaan keräsivät joukkonsa; he ajoivat myyrän ja bolsevikin ulos kylästä. Myyrän huutelemat solvaukset, uhkaukset saksanpienyrittäjäpolitiikan muutoksista ja bolsevikin heittelemät pekoninpalaset eivät saaneet tätä raivoisaa siionistijoukkoa rauhoittumaan ennen kuin nuo kaksi saatiin häädettyksi kylästä. Lannistuneet myyrä ja bolsevikki kävelivät maantietä jokusen tovin, kunnes huomasivat tien varressa kunnon baijerilaisen oluttuvan. He menivät sisälle, tilasivat oluet ja bratwurstiti, joutuivat nyrkkitappeluun aggressiivisen maanviljelijän kanssa haukuttuaan katolisia vanhaan aikaan jämähtäneiksi luddiiteiksi, joivat kyläkauppiaan viinat tämän piestessä vaimonsa kanssa maannutta slovakialaista hevosmiestä ja lopulta pubin isäntä ajoi heidän kiväärin kanssa ulos pubista bolsevikin virtsattua teurastajan konjakkilasiin. Kaatokänniset kaverukset kävelivät tietä ja vähän ajan päästä suuri miesjoukko ryösti heidät ja pieksi heidät miltei hengiltä laudanpätkillä ja lopuksi heitti heidät ojaan. Myyrä sanoi bolsevikille: "On niin hienoa olla saksalainen" ja kumpikin sammui.
Vuonna 1907 Itävalta-Unkarin armeija järjesti massiiviset kutsunnat, ja koska Myyrä oli saavuttanut täysi-ikäisyyden aiemmin sinä vuonna, oli hänelläkin siis edessä pitkä taival rasittavien unkarilaisten tuurijuoppojen ja ylimielisten aatelisupseereiden pompoteltavana. Myyrällä ei ollut yksinkertaisesti motivaatiota (tai rohkeutta) ryhtyä tällaiseen, joten hän viettikin viikkoja miettien, miten välttyä sotapalvelukselta. Myyrä oli ennustanut jotain suurta, kuten sodan syttyvän, päätellen naapurin serbianjuutalaisen juopon tyytymättömyydestä Frans Ferdinandiin ja toisessa naapurissa asuneen Jehovan Todistajan maailmanlopun ennustuksista, joten Myyrä näki parhaaksi paeta asepalvelusta. Maanpako olisi ollut vielä siihen aikaan turhan monimutkaista ja kallista, joten Myyrä matkusti enonsa luokse Etelä-Tirolin maaseudulle pakoilemaan palvelusta. Rahaton Myyrä työskenteli Trentossa sosialistien äänenkannattajan L’Avvenire del Lavoratoren toimituksessa latojana ja ujutti lehteen omia häiriintyneitä kirjoituksiaan aiheuttaen suurta katkeruutta lehden toimittajissa. Kuitenkin eräs nuori Benito Mussolini kiinnostui myyrän ajatuksista. Hän oli itsekin vältellyt asepalvelusta ja he jakoivat mietteitään politiikasta, kansoista ja alkoholista. (Mussolinihan oli toinen tunnettu sosialismin ja fasistiaatteen yhdistäjä) Myytä kehitti pidemmällä marxilais-fasistisia aatteitaan. Tämän jälkeen Myyrä vietti muutaman kuukauden auttaen enoaan maatilan töissä, toisin sanoen haastaen riitaa lähistöllä asuvien lähes yksinomaan italiankielisten talollisten kanssa haukkuen näitä mm. "alempirotuisiksi" ja "romanisaastoiksi". Lopulta näiden italialaisten hermot pettivät, ja he tekivätkin sankan joukkopaon Italiaan. Italian tullin selvitellessä kahakkaa joku paenneista ilmiantoi myyrän Italian sotilaspoliisille, ja nämä lähtivät etsimään tätä. Tässä vaiheessa Myyrä näki parhaaksi palata takaisin kotiin pohjoiseen, sillä armeijapalvelus vaikutti italialaista sotilastyöleiriä houkuttelevammalta vaihtoehdolta. Myyrän myös kerrotaan vannoneen, ettei hän ikinä enää astuisi Italian maaperälle, tai olevansa tekemisissä "alempirotuisten" kanssa.(naapurin Adolf Hitlerin kerrotaan kuulleen nuo Myyrän julistukset) Tämän välikohtauksen kerrotaan lähes tuhonneen Itävalta-Unkarin ja Italian diplomaattisuhteet, melkein hajottaneen Kolmiliiton ja olleen syypää Italian liittoutumiseen Ympärysvaltojen kanssa Ensimmäisesssä maailmansodassa. Myyrä ja Benito Mussolini vaihtoivat ajatuksiaan kirjeitse vielä usean vuoden ajan, ja Myyrä kehottikin 'Benitoa laittamaan Italiaan kuria ja järjestystä'. Useat historialähteet kertovat juuri Myyrän ajatusten olleen syypää fasismin syntyyn.
Myyrän huomaamat ennusmerkit kävivät toteen, sillä vuonna 1914 Eurooppaan syttyi sota. Myyrä oli vältellyt asepalveluksen, ja ainoaksi vaihtoehdoksi jäi maanpako. Myyrän mielessä paras vaihtoehto oli puolueeton Sveitsi, siellä asuvista italialaisista ja ranskalaisista huolimatta, ja Myyrä lähtikin vaaralliselle matkalle. Perille päästyään ei mennyt kauaakaan, kun kaikki vihasivat häntä. Myyrä sai työpaikan Sveitsin merivoimien kirjaamosta Bernistä mutta työ oli jopa myyrän kaltaiselle kusipäälle liian tylsää. Loputtoman vittuilun seurauksena itse Bellinzonan kuvernööri tarjoutui paiskaamaan myyrän rajan yli Italiaan. Myyrä ei ollut aluksi suostuvainen, sillä hänn lähinnä vihasi italialaisia Kolmiliiton periaatteiden vastaisesti, mutta taivuteltuaan kuvernöörin myöntämään itselleen Sveitsin passin hän suostui lähtemään Italiaan. Sveitsin kansalaisuudesta olisi hyötyä sekaisessa Euroopassa. Ensitöikseen myyrä meni Milanoon ja majoittui hotelli Pigarottiin neljännen kerroksen huoneeseen 412. (Vielä tänäkään päivänä hotelli ei ole suostunut myymään tätä huonetta kenellekkään, sillä siellä sijaitsee Italian Kulttuurihistoriallisen Museon pysyvä näyttely "Fasistinen Despotismi, ja kuinka siihen päädyttiin) Myyrän Milanon-ajat sujuivat ristiriitaisissa merkeissä ja näihin aikoihin, monen muun sotapakolaisen tapaan hän alkoi koota muistelmiaan. Niistä muotoutui hänen esikoiskirjansa, jonka nimi oli Ah, kuinka kotipeltooni ma takaisin pääsisin. Se ei kuitenkaan kertonut sodasta, vaan lähinnä leppoisasta myyränelämästä sekä naapurinpoika-Hitleristä. Eräänä päivänä hän joutui sanaharkkaan 24 italialaisen jalkaväensotilaan kanssa ja mukiloi heidät henkihieveriin ja heitteli heitä kirjoillaan. Paikalla ollut prikaatinkenraali ei kuitenkaan vihastunut, vaan ihaili, miten tehokas ase myyrän kirja oli. Ei heittoaseena, vaan siksi, että kun joku lukee kirjan hän menettää uskonsa ihmisyyteen ja vaipuu syvään masennukseen. Italian armeija osti häneltä kaikki painokset ja hänestä tuli varakas. Myyrän mukiloimat sotilaat kuitenkin nostivat syytteet häntä vastaan ja hän joutui maksamaan koko omaisuutensa vahingonkorvauksena.
Rutiköyhä ja henkisesti sidan runtelemamyyrä koki, että hänen on kansansa edun nimissä mentävä Saksaan pelastamaan maa Versaillesin häpeärauhan, ranskalaisten kirkkaiden ja sosialidemokratian kurimuksesta. Myyrä muutti synnyinkaupunkiinsa Müncheniin ja kulutti aikaansa haukkumalla Friedrich Ebertin politiikkaa. Myyrä asui alivuokralaisena erään friisiläisen kutojamummon ullakkohuoneessa Münchenin Thierschstrassella ja eräänä sateisena kevätiltana 1921 mummo heitti myyrän ulos tämän juotua kännit ja pilkattuaan avoimesti niin ikään friisiläisen Mata Harin ulkonäköä hyvin jyrkin sanoin. Myyrä käveli katua väsyneenä pullo kädessään ja hän meni juomaan erääseen kerrostalon porttikäytävään sateelta suojaan. Kohta myyrän ohi käveli tuli kaksi nuorukaista, jotka väittelivivät kiivaasti ja kovaäänisesti jostain poliittisesta aiheesta ja myyrä lähti tietenkin kiinnostuneena seuraamaan heitä. Nämä kaksi miestä puhuivat Saksan valtakunnan rappion tilasta ja siitä, että Weimarin tasavalta ajaa maan kaaokseen ja kurjuuteen. Myyrä ilahtui, kun hän huomasi että kaupungissa asuu muitakin samanmielisiä ja hän keskeytti miesten keskustelun kysyäkseen heiltä mahdollisuutta yösijaan. Miehet kääntyivät katsomaan myyrää ja toinen heistä hämmästyi nähdessään myyrän. Miehet kuitenkin esittäytyivät. "Dietrich Eckart" sanoi toinen ja toinen sanoi "Adolf Hitler". Sitten myyräkin tajusi, kuka hänen edessään seisoi. Se sama pelokas koulupoika Braunausta jonka maalauksia myyrä käytti sytykkeenä polttaessaan juutalaisten postilaatikkoja ja se sama Adolf, joka käytti Myyrän signeerattua painosta "Das Kapitalista" ovikiilana. Kaikista heidän erimielisyyksistään huolimatta jälleennäkeminen oli iloinen ja
Myyrä vietti vankilassa useita kuukausia. Myyrän vankitoverit yrittivät murhata myyrän useasti, mutta kun Myyyrä oli sietokykynsä rajoilla (vangeille tarjoiltiin juhlapäivänä friisiläisiä perinneherkkuja, Myyrä luuli sen olevan kidutusta) hän ilmoitti vanginvartijoille tuntevansa Hitlerin ja Mussolinin, vartijoiden suhtautuminen Myyrään muuttui. He lähettivät välittömästi Führerille viestin, tunteeko tämä Myyrän, ja he saivatkin perin poikkeuksellisen selonteon hänen nuoruudenvuosistaan, mikä tuli yllätyksenä niin tarkasti yksityisyyttään varjelevalta Hitleriltä. Hitler kertoi myyrän tuhonneen hänen lapsuutensa ja kuuri hänen olevan syyllinen Kolmannen valtakunnan ja natsismin syntyyn, sillä Hitler kertoi sen olevan eräänlainen tapa yrittää selviytyä amyyrän hänelle aiheuttamista kauhukokemuksista. Vanginvartijoiden luettua kirjeen ja vapautettua myyrän heidät teloitettiin ennen kuin he olisivat kertoneet muille Johtavan vuodatuksesta. Myyrä päätti paeta Saksasta(kehuttuuan Main Kampfia "psykologiseksi trilleriksi ja taiteelliseksi kuvaukseksi ihmisyydestä ja sen puutteesta") ja Myyrän vasemmistolaisten arvojen myllertäessä yhä syvemmin, hän päätti paeta Neuvostoliittoon. Myyrän vanha tuttu, tunnettu toisinajattelija 'Ala-Saksin Antikristuksena' tunnettu stallari, oli myöskin pakoaikeissa, ja he lähtivät yhdessä matkaan. Heidän matkansa sunui hyvin lukuun ottamatta usein toistuvia pahoinpitelyjä, uhkauksia ja maahantulokieltoja, jotka kumppanukset kokivat. Täysin ymmärrettävistä syistä vasta puolessa välissä matkaa, jossain Puolan paikkeilla, myyrän matkakumppani totesi "Jopa Neuvostoliiton kokoinen maa on liian pieni meille kahdelle" ja hän lähti omille teilleen.
Myyrän rahat loppuivat kesken ja hän joutui jäämään Krakovaan etsien hanttihommia. Lopulta Myyrä sai töitä eräältä kenkätehtaalta Oswiciemistä. Työ oli huonopalkkaista ja raskasta eikä myyrä ei osannut puolaa omaksi harmikseen mutta kanssatyöntekijliden onneksi. Sen lisäksi juutalainen tehtaanomistaja Abraham Cordozoski kohteli naispuolisia työntekijöitä halventavasti mm. alistamalla,, pilkkaamalla,läpsimällä heitä takapuoleen ja kourimalla sekä viemällä heitä takahuoneeseen... Tämä ei sovinistista myyrää haitannut mutta kun Cordozoski pieksi myyrän tämän ehdotettua kännissä Theodor Herzlin kuvalla varustetun tikkataulun hankkimista kenkätehtaalle, myyrä totisesti suuttui. Hänen vanhat antisemitistiset ajatukset heräsivät ja hän vannoi kostoa. Myyrä lähti kävelemään pois kotiinsa umpihumalassa ja alkoi kirjoittaa kirjettä Kerrottuaan Oswiciemin hulluista juutalaisista kirjeessääm hän sammui ja kirje jäi kesken. Ukrainalainen siivooja löysi kirjeen ja vei sen myyrän vuokraisännälle. Tämä unohti sen pöytälaatikkoon moneksi vuodeksi ja kun vuonna 1939 poliisi teki taloon ratsian epäiltyään omistajaa terrori-iskun valmistelusta ja parkkisakon maksamatta jättämisestä, kiinnostava kirje löydettiin ja se päätyi silloisen Böömin ja Määrin protektoraatin käskynhaltijan Konstantin von Neurathin pöydälle. Koska tämä joko piiloliberaali, piilojuippo tai piilohomo tai kaikkia näitä oleva byrokraatti ei jaksanut osoittaa mielenkiintoa kirjeeseen, se unohtui ja seuraava käskynhaltija Reinhard Heydrich viimein avasi kirjeen. Oswiciem eli Auswitz jäi Heydrichin kielen päälle...
Työpaikan menetettyään myyrä katkeroitui ja lähti vaeltamaan halki köyhän puolan. Matkansa alussa hän pysähtyi erääseen Wadowic-nimiseen kaupunkiin jossa hän tapasi pienen Karol Wojtyla-nimisen lupaavan urheilijanalun. Myyrä kertoi pojalle maailman pahuudesta, saksalaisten ylivertaisuudesta, kommunismin ja fasismin hienoudesta sekä katolisen kirkon ehtoollisviinien hyvästä laadusta. Kaikesta päätellen poikaa alkoi kiinnostaa jälkimmäinen asia ja aikuisena paavi Johannes Paavali II ehdottikin Myyrän autuaaksi julistamista mutta kardinaalit torjuivat ajatuksen ja ehdottivat paavin henkilääkäreille mielentilan analysoimista. Myyrän tajuttua, kuinka puolalaisten mieltymys kirkkaisiin saattaisi köydä jopa hänen kaltaiselleen rapha-juopolle vaaralliseksi joten jän päätti lähteä prahaan "maistamaan" tsekkiläisiä oluita. Myyrän saavuttua prahaan hän päätyi asumaan hiljattain valmistuneen vituksen kappelin viimeisten rakennustelineiden alle. Ilmeisesti se ei ollut hyvä ajatus ja jo parin päivän päästä harkittiin kirkon nimen vaihtamisesta "vitutuksen katedraaliksi". Myyrä harhaili Prahassa testaten erilaisten oluttupien tarjontaa ja käyden katsomassa erilaisia aikuisille suunnattuja nukketeatteriesityksiä. Myyrällä ei ollut erityistä mielipidettä tsekkiläisiä paitsi että he olivat tyhmiä ja todennäköisesti kaikki työkyvyttömiä autistisia slaavijuntteja. Myyrän sisäisessä ihmisten luokitteluasteikossa (jota jossain vaiheessa ehdotettiin arjalaisen rotuopin sijaan Kolmannen valtakunnan rotuopiksi) luokkaan 3 kuuluvat kaikki slaavit paitsi bosnialaiset naiset ja ryssät jotka kuuluivat luokkaan 4. Ryhmään 3 kuuluivat myös munchenilaiset katutyömiehet, hammaslääkärit ja sveitsiläiset merisotilaat. Eräänä lokakuisena (Tsekkoslovakian itsenäisyyspäivä 28.10.) aamuna myyrä heräsi krapulaisena yllättävän aikaisin katuojasta läheltä kaarlen siltaa. Hän lähti maleksimaan kaupungille ja huomasi joutuneensa keskelle opiskelijoiden vihaista mielenosoitusta. Myyrä ei ymmärtänyt mitä vastaan nämä mellakoivat mutta koska hån oli elitisti eikä arvostanut tsekkiläisiä hän alkoi pahoinpidellä ja kaataa mellakoijia. Mellakoijien joukossa oli myös nuori taideopiskelija Zdenek Miler joka ilmeisesti sai inspiraation myyrästä. (Noin 20 vuotta myöhemmin kun myyrä-animaatiot valloittiat eurooppaa niin itäblokissa kuin lännessäkin, myyrä olisi halunnut vaatia osuuden animaatioiden tuotosta Mileriltä mutta huomatessaan kuinka hyvin Myyrässä kuvataan sosialismin ihanteita, hän päätti antaa asian olla) Mielenosoitusta hääiritessään myyrä huuteli kovaan ääneen saksaksi arjalaisia iskulauseita jolloin joku ilmeisesti kuuli mellakan gestapon joukot rynnivät paikalle ja avasivat tulen tsekkiläisiä vastaan. Myyrä pakeni nopeasti sivukujalle mutta häntä vastaan juoksi kaksi SS-miestä jotka olettivat myyrän olevan pakeneva opiskelija. Hänet pidätettiin ja vietiin Böömin ja Määrin protektoraatin SS-keskusasemalle. Myyrää uhkasi taasmatka Leipzigin kautta Berliiniin ja sitten vankilaan, pahimmassa tapauksessa keskitysleiri tai jopa jonaiemmin myyrää uhannut papveluskäskytuomio ja saksan opettajaksi ryhtyminen mutta Obergruppenführerin soitettua Berliiniin SS- päämajaan, puhelu ohjattiin suoraan Himmlerille joka kielsi jyrkästi myyrän tuonnin Berliiniin vedoten Adolf Hitlerin käskyyn. Himmler kehotti antamaan myyrälle tuhat Saksan markkaa ja ikuisen maahantulokiellon, tämäkin oli kuulemma Führerin oma käsky. Koska näin suora käskyttely alemille tahoille Führeriltä oli epätavallista, Myyrälle annettiin rahat ja hänet vietiin juna-asemalle josta hän lähti junalla kohti moskovaa. Kohde valikoitui satunnaisesti kaikkiin muihin kaupunkeihin menossa olevien junien konduktöörien kieltäydyttyä ottamasta myyrää kyytiin. Hseiden viikkojen ryyppyputken jälkeen uutispimennossa ollut myyrä tajusi junassa olevien sotilaiden määrästä vakuuttuneena sodan olevan käynnissä. Koska myyrä ei kuitenkaan kehdannut kysyä keneltäkään, ketä vastaan sodittiin ja miksi, hän yritti itse keksiä ja rankan pohtimisen seurauksena myyrä oli vakuuttunut että Ruotsi on liittoutunut liectensteinin kanssa ja nämä maat hyökkäävät yhdessä saksaan. Tähän monimutkaisuudessaan kiehtovaan päätelmään johtanutta ajatteluketjua ei tiedetä mutta vaikka se vaikuttaakin epätodennäköiseltä, hyvin saksan historiaan perehtyneenä myyrä olisi saattanut olla oikeassa. Valitettavasti näin ei kuitenkaan ollut, vaan myyrä oli matkalla Neuvostoliittoon joka nimellisestä Saksan kanssa tehdystä liittoutumisestaan huolimatta olisi käyvä pitkän ja uuvuttavan sodan Kolmatta valtakuntaa vastaan.
To be continued...(Sitku saan uuden maksusitoomuksen sossusta voin ostaa ruokaa. Ei tätäkään jaksa ihan nälkäsenä suoltaa)