Filosofia

Perimmäisten kysymysten äärellä
Elämän tarkoitus Etkö sinä tiedä kuka minä olen? Hissi vai liukuportaat? Jos muut hyppäisivät kaivoon... Kuka muu muka? Kuoleeko ateisteja enemmän salamaniskuihin? Leivän käsite Miksi? Miksi kana meni tien yli? Jos metsässä kaatuu puu ja kukaan ei ole kuulemassa, kuuluuko ääni? Miksi vakoojat pukeutuvat smokkeihin? Mitä minulla on taskussani? Muna vai kana? Olemassaolo Olemmeko yksin maailmankaikkeudessa? Parittomien sukkien paradoksi Paljonko on paljon? Raidallisen hammastahnan paradoksi Totuuden olemus

”Filosofia on kuollut.”

~Sokrates

”Sokrates on kuollut.”

~Platon

”Nyt riittää tämä sitaattien väärinkäyttö.”

~Jumala

”Jumala on kuollut.”

~Friedrich Nietzsche

”Nietzsche on kuollut.”

~Jumala

Filosofia on syvällistä pohdiskelua ja meitä ympäröivän todellisuuden analysointia ja havainnointia tieteellisiin tai totuuttarakastaviin tarkoitusperiin. Filosofit itse kokevat olevansa viisauden rakastajia, vaikka filosofia vaatiikin huomattavasti vähemmän älyä ja resursseja kuin useimmat muut tieteet. Ehkä ratkaiseva tekijä onkin rakkaus (muista tämä käsite!) viisautta kohtaan eikä niinkään viisaus itse. Filosofia on selkeästi vaikkapa kemiaa yksinkertaisempi tieteenala, koska sen harjoittamiseen vaaditaan vain aivot. Jokainen ajatus on filosofiaa. Kuka tahansa voi olla filosofi, ja toisaalta kaikki ovat filosofeja.

Filosofian keksivät antiikin Kreikan viinajuopot, joiden kuningas eli Platon tuli kuuluisaksi ”luolavertauksestaan”, mikä taas osoittaa, että erilaisten sepitteiden avulla voidaan pohdiskelua tyhmäin hyödyks' avittaa. Tähän viittaa jo sanan etymologiakin: filosofia on kreikaksi φιλοσοφία (φιλειν [filein] = ’rakastaa’ , σοφία [Sofia] = ’Platonin kuuluisa portto’).

Länsimaista filosofiaa esiintyi jo Raamatussa. Liika filosofointi voi johdatella sinut hulluuden porteille, minkä tulet pian huomaamaan.

Tieteenalan ”Tieteen”alan olemus

Filosofian perimmäisin tarkoitus on kaiken syvimmän olemuksen ja perimmäisen tarkoituksen pohdiskelu ja selvitys. Jonkun ajattelijan mukaan filosofiaa ymmärtääkseen pitää sinun ryhtymän hulluksi, mutta se saattaa vaatia taitoa. Tämä ajattelija taisi olla ihan oikeassa. Filosofia tosin nimenomaan on aivan absurdi käsite, joka voi pitää sisällään mitä erilaisempaa ajattelua.

Näin siis teoriassa. Käytännössä filosofit eivät keksi mitään uutta, ja siteeraavat ja pyörittelevät aikaisempien filosofien ajattelua yhä uudestaan ja uudestaan. Filosofien erikoiskyky on lukea alkukielillä, mitä antiikin filosofit Platon ja Aristoteles kirjoittivat aiheesta muinaiskreikaksi, lukea sitten arabian- ja latinankieliset kommentaarit teoksesta keskiajalla, lukea myöhäiskeskiajan italiankieliset kommentaarit, lukea valistusajan ranskankieliset kommentaarit, lukea 1800-luvun saksankieliset kommentaarit teoksista alkukielellä, ja lukea 1900-luvulla aiheesta englanniksi kirjoitetut kommentaarit. Tällä tavalla on aikaan saatu loputon ikiliikkuja, jolloin samoja antiikin teoksia, niiden kommentaareja ja niiden kommentaarien kommentaareja voidaan tulkita loputtomiin uudestaan apurahojen toivossa ja kirjoittaa uusia kommentaarien kommentaarien kommentaareja. Ja jos jokin filosofian ajattelija sattumalta luokin uuden teorian, voit olla varma, että Platon ja Aristoteles mainitaan edes ohimennen useaan kertaan teoksen kuluessa. Siksi sanotaankin, että koko länsimainen filosofia on pelkkiä alaviitteitä Platonin teoksiin. Ota vaikka shotti joka kerta, kun tässä artikkelissa mainitaan Platon, Sokrates tai Aristoteles.

Toinen filosofian projekti on korvata ennen pitkää kaikkia arkikielen sanat tieteenalan omalla termistöllä. Projekti on ollut pääsääntöisesti hyvin menestykäs, ja onnistunut eristämään filosofit pois muusta yhteiskunnasta. Filosofit joutuvat kuitenkin korvaamaan tieteenalan termejä uusilla sitä mukaa kun ne päätyvät yleisesti ymmärrettävään käyttöön puhekielessä, mitä on tapahtunut valitettavan usein.

Suhde oikeisiin tieteisiin

• Filosofia on arkielämälle sitä, mitä runkkaaminen on seksielämälle.
• Filosofia on matematiikalle sitä, mitä alkemia on kemialle.
• Filosofia on fysiikalle sitä, mitä astrologia on astronomialle.
• Filosofia on Hikipedialle sitä, mitä padat ovat kattiloille.
• Filosofia on tieteelle sitä mitä sinä olet Hikipedialle
• Filosofia on kielitieteelle sitä, mitä Alias on semiootikoille.
• Filosofia on mekaniikalle sitä, mitä voodoo on lääketieteelle.
• Filosofia on Wikipedialle sitä, mitä ooppera on epätietoiselle metsurille Keski-Suomesta.
• Filosofia on teologialle sitä, mitä humoraalioppi on frenologialle.
• Filosofia on taloustieteelle sitä, mitä kvanttimystiikka on kvanttimekaniikalle.
• Filosofia on ajan tuhlaukselle sitä, mitä suihkukoneet ovat kansainväliselle lentoliikenteelle.
• Filosofia on yhteiskuntajärjestykselle sitä, mitä psykokinesia on nosturiteollisuudelle.
• Filosofia on psykiatrialle sitä, mitä parapsykologia on psykologialle.
• Filosofia on, mitä on.
• Filosofia on.

Filosofia kouluissa

Filosofian ihanuuksiin pääsee yleensä käsiksi lukiossa, jossa sitä pakotetaan opiskelemaan, sillä muuten lukion kurssitarjotin näyttäisi liian järkevältä ja houkuttelevalta. Filosofian tunnit ovat yleensä hyvin mielenkiintoisia ja opiskelu on intensiivistä. Tämä johtuu siitä, että opiskelijat ovat harvinaislaatuisen innostuneita jänkkäämään mielenvikaisten opettajien kanssa. Suurimmat väittelyn ja keskustelun aiheet filosofian tunneilla ovat yleensä "mitä on maailma" ja "miksi se on mitään, kun se ei olekaan mitään vaan se on ei mitään ja kuitenkin se on jotain ei mitään on". Tätä kutsutaan normaaleissa piireissä äärimmäiseksi paskanjauhamiseksi tai aivovammaisten keskusteluksi. Lukiossa ja korkeammilla opintoasteilla se kulkee kuitenkin nimellä "korkealle arvostettu tieteenlaji". Tarpeellisimmat työvälineet filosofian kursseilla ovat: vahva köysi, viiltelylusikka, syanidikapseli, korvatulpat sekä retkisänky ja makuupussi.

Osa-alueita

Filosofia voidaan jakaa useisiin ala-aloihin. Näitä syntyy jatkuvalla syötöllä lisää, sillä filosofian perusolemukseen kuuluu, että jokainen, joka saa sanoja suustaan, voi perustaa oman tieteenalan. Poikkeuksena teologiaan ja puheviestintään, filosofisen tieteenalan perustaa yleensä joukon laiskin. Vakiintuneita ja tunnustettuja osa-alueita ovat:

• Logiikka – Oppi siitä, kuinka kirjaimia ja numeroita piirustetaan takaperin.
• Estetiikka – Hiusmuotoilu- ja puuterointitiede.
• Etikka – Oppi siitä, kuinka olla mahdollisimman hapan ja paha muita ihmisiä kohtaan. Ehkä parhaiten hallittu oppiala maailmassa.
• Metafysiikka = ontologia.
• Ontologia = metafysiikka. Silti molemmilla aloilla tehdään samoja asioita erikseen – lähinnä siksi, että tiedekuntien dekaanit onnistuvat jotenkin lypsämään (etikan ja puheviestinnän avulla) rahaa molempiin aloihin yliopistojen johtokunnilta.
• Jälki-myöhäis-post-uus-varhais-modernismi – Tutkii uusia ja kiiltäviä asioita. Nimi tulee 5x5 m häkistä, johon yhteiskuntafilosofian harjoittajat lukitsevat sosiologit ja muut ikävät kriitikot.
• Tietoteoria – Oppi kaikesta tiedosta ja siitä, kuinka tiedolla tehdään rahaa. Perustuu lähinnä alkemiaan ja astrologiaan.
• Mielenfilosofia – Oppi siitä, miten ihminen voi filosofialla hajottaa päänsä tai miten pää voi hajottaa ihmisen filosofialla, ja mitä eläimet tästä ajattelevat.
• Rock-filosofia – Teineihin vetoavaa hataraa kökköä, joka on aivan liian käytännönläheistä ja ymmärrettävää ollakseen varteenotettavaa. Suomen näkyvimmät (=egoistisimmat ja röyhkeimmät) tämän lajin viljelijät ovat A. W. Yrjänä ja Jarkko Martikainen.

Filosofisia kysymyksiä

Filosofiset kysymykset ovat pääasiassa sellaisia, jotka kiehtovat ihmistä suuresti murrosiässä mutta eivät juurikaan tämän jälkeen. Suuri osa filosofeista (ks. artikkelin loppu) on jäänyt pysyvästi tälle murrosikäisen asteelle pohtimaan samoja juttuja uudelleen ja uudelleen. Sen vuoksi he ovatkin usein piilottaneet finnikasvonsa hillittömän parran taakse. Parran merkitys on tärkeä ja selittää, miksi kuuluisia naisfilosofeja ei juuri ole.

Tyypillinen filosofinen kysymys voisi olla vaikkapa: Mikäli puu kaatuu metsässä, eikä kukaan kuule sitä, katkaiseeko se silti kaatuessaan sähkölinjan? Mutta VAROITUS: seuraavat esimerkit saattavat sisältää tai ainakin erehdyttävästi muistuttaa oikeita filosofisia ongelmia. Pahoittelemme häiriötä ja suosittelemme siirtymistä suoraan kysymykseen Ovatko CMX-pojat profeettoja?

Mitä elämä on?

Useimmat filosofit ovat yhtä mieltä elämän määritelmästä. Elämä on Platonin mukaan kyky olla. Täysi elämä on avarampi käsite, joka Sokrateen mukaan on kyky olla ja nauttia olemisestaan täysin siemauksin, täysissä ruumiin ja psyyken voimissa.

Sinä näet elämän kaikkialla. Yksinkertaisin jako tuntee bioottiset ja abioottiset asiat. Bioottisia asioita ovat mm. sinä ja kukka, abioottisia kivi, lamppu ja tietokone. Abioottiset asiat eivät edusta elämää, maailmankaikkeutta kylläkin, kun taas bioottiset asiat edustavat sekä elämää että maailmankaikkeutta. Tyypillisesti elämä alkaa syntymästä ja johtaa kuolemaan. Kuolemattomuus on Aristoteleen mukaan absurdi käsite, sillä elämää ei ole ilman syntymää niin kuin ei sitä ole ilman kuolemaa.

Kaiken järjen mukaan elämän on oltava kaikkialla paitsi ehkä Vainajalassa, jonka syvimmästä olemuksesta filosofit eivät ole koskaan olleet täysin yksimielisiä. Sen sijaan filosofit tietävät, että joka ei elä, ei tee tekoja. Kautta aikain ihmiset ovat tiedostaneet elontiensä rajallisuuden. Elämän pohdiskelu jatkuu.

Mikä on elämän tarkoitus?

Sinulle ehkä kävi edellisestä kappaleesta ilmi, mikä elämä on. Nyt kysymmekin, miksi elämä on? Mikä on tämän kaiken tarkoitus? Vastausta ei ole. Jotkut uskovat, että elämän tarkoitus on lisääntyä, jatkaa sukua. Se ei kuitenkaan ole mahdollista, sillä joskus tulee maailmanloppu. Mitä sitten? Koko työ on mennyt hukkaan? Miksi siis pitää lisääntyä ja jatkaa sukua? Onko silläkään loppujen lopuksi mitään väliä? Tähän saatat vastata, että Jumala takaa kaikille iankaikkisen elämän, ja se on elämän tarkoitus. Sitten herääkin kysymys, mikä on iankaikkisen elämän tarkoitus? Onko maailmanloppu ainoa syy elämän tarkoituksen olemattomuuteen?

Joidenkin mukaan elämän tarkoitus on nauttia elämästä. Mutta kaikkihan on katoavaista! Kun olet kuollut, mitä väliä sillä on, että olet joskus nauttinut elämästäsi? Tämä on filosofeille erittäin haastava arvoitus eikä lopullista ratkaisua saatane koskaan. Kuitenkin erään kirjan mukaan elämän tarkoitus olisi 42, mutta siitä ei ole mitään todisteita, koska alun perin kysyttyä kysymystäkään ei tiedetä tarkoin. Kirjan mukaan Maa oli tietokone, jonka piti selvittää kysymys, jonka vastaus olisi 42. Maa kuitenkin tuhoutui viisi minuuttia ennen h-hetkeä ja heti kirjan alussa.

Mistä kaikki on peräisin?

Maailmanloppu tulee tiedemiesten mukaan, kun aurinko ei enää paista ja kaikki häviää. Mutta mistä se kaikki alkoi?

Jotkut sanovat, että Jumala loi maailman. Ihmismieli ei kuitenkaan riitä käsittämään ajatusta, ettäkö jokin muka voisi syntynyt itsestään – teolla on aina tekijänsä. Elämä on ikuinen jatkumo, joten sen alkaminen ei ole mahdollista. Tämä puoltaisi René Descartesin näkemystä siitä, että meitä ympäröivä todellisuus onkin vääreellinen. Ehkä olemmekin vain aivot marsilaisten lasimaljassa. Mutta miten se olisi mahdollista? Mistä ne aivot olisivat tulleet? Ehkä marsilaiset olisivat valmistaneet ne keinotekoisesti, mutta mistä he sitten olisivat tulleet?

Tieteellinen näkökulma asiaan on, että maapallon synnytti suuri alkuräjähdys. Mistä se räjähdys syntyi? Mitään kemiallisia reaktioita, kuten räjähdyksiä, ei tapahdu ilman aineita. Siihen aikaan ei ollut aineita, tai jos oli, mistä ne sitten olivat peräisin? Arvoitus on loputon ahdistuksen suo. Jos mietit sitä liian paljon, saatat tulla hulluksi.

Onko Jumala olemassa?

Tätä käsiteltiin jo edellisessä kysymyksessä. Jumalaan uskovat puolustelevat kantaansa sillä, että mikään (edes maapallo) ei ole voinut syntyä itsestään. Sen sijaan he unohtavat tyystin, että myöskään Jumala ei ole voinut syntyä itsestään! Raamattu ei salaisuuden verhoa raota, vaan alkaa siitä, kun Jumalan sielu velloi vetten yllä. Toisaalta sielu on materiaa, eikä kukaan ole väittänyt, ettei henkisiä asioita olisi voinut olla ennen mitään. Samaten voidaan kysyä, onko psyykkistä ilman fyysistä? Yötä ilman päivää? Saattoiko Jumalan sielu siis olla olemassa, vaikka mitään sen syntymiseen vaikuttanut materiaa ei olisi ollut? Ei. Mikään, edes sielu, ei synny itsestään. Epätietoista mieltäsi voit rauhoittaa tutustumalla artikkeliin Kreationismi.

Onko mikään todellista?

Näetkö tässä tyttöjä vai kuvitteletko vaan?

René Descartes esitti, että mikään ei ole todellista.

Koskapa me näemme vain meitä ympäröivän todellisuuden, emme voi mitenkään tietää, olemmeko todellisuudessa olemassa vai vain vaikkapa aivot marsilaisten lasimaljassa. Kukaan ei ole vielä kyennyt argumentoimaan, miksi näin ei voisi olla.

Mikään ei välttämättä ole todellista. Tätä ajatusmallia kutsutaan tyypillisesti joko kaiken kyseenalaistamiseksi tai hulluudeksi. Mutta mitä hulluus sitten on? Täytyy myöntää: en tiedä. Enemmistön ajatusmallista poikkeavaa ajattelua? "Väärää filosofiaa"?? Hulluutta ei ole! Psykologia on huuhaata!

Edes Descartes ei ollut täysin varma siitä, etteikö koko maailma myös voisi olla todellinen. Mehän näemme vain meitä ympäröivän todellisuuden, emme toki vääreellisenä, mutta vääreellisyys on kuitenkin vääjäämätöntä, sillä todellisuus on ehkä vääreellisyys. Tosin mistäänhän ei voida olla varmoja, sillä ainoa asia, mikä tässä maailmassa signaaleja vastaan ottaa, on aivo, joka tietysti voi sijaita vaikka marsilaisten lasimaljassa. Ehkä olemmekin vain kuvittelleet kehomme. On siis mahdollista, että kaikki on kuvitelmaa, houretta, mutta toisaalta ei myöskään ole täysin mahdoton ajatus, että kaikki olisikin todellista.

Mutta jos meitä ympäröivä todellisuus onkin fiktiivinen, olenko minä ainoa ihminen täällä vai onko marsilaisten lasimaljoissa muitakin aivoja? Olenko minä tämän fiktiivisen todellisuuden ainoa olevainen ihminen? Olenko kuvitellut kanssaihmiseni vai ovatko hekin aivoja lasimaljoissa tai jopa olemassa, jos maailmankaikkeus ei olekaan fiktiivinen? Jos yhdyt tähän tajunnanvirtaan, onneksi olkoon, sillä se merkitsee, että olet todellinen filosofi!

Aiheeseen liittyen on tehty laskelmia:

-Jos ihmisten lukumäärä jaetaan olevien planeettojen määrällä, saadaan melkein nolla. Luku on NIIN lähellä nollaa, että esimerkissämme sen nyt julistettu nollaksi.

-Ja nyt kun lasketaan takaperoisesti: kerrotaan se nolla planeettojen lukumäärällä, niin...saadaan nolla! Tästä voidaan päätellä, että me olemme vain toistemme mielikuvituksen tuotetta.

Ongelma on kuitenkin se, että jos planeetatkin ovat vain mielikuvituksemme tuotetta, niin emme voi olla varmoja siitä, että me olemme myös itse oman mielikuvituksemme tuotetta.

Jostain syystä tällaisia ajatuksia pohdiskelevilla todetaan sairaalan psykiatrisella osastolla tyypillisesti skitsofrenia.

Onko kaikki yhtä?

Onko kaikki yhtä? Olemmeko me, tämän lauseen kirjoittaja sekä oluttuoppi, Maa, Jumala että Platon? Paljon mahdollista – johtavat filosofit nimittäin ovat yksimielisiä siitä, että kaiken yllä on massa, joka on yhtä maailmankaikkeuden kanssa. Massa on maailmankaikkeus, universumi, ja kaikki, mitä se pitää sisällään. Näin ollen mm. levyke on aurinko. Minä, Peelo, olen yhtä massan kanssa ja siten kaikki, mitä massa sisältää, myös levyke. Yksinkertaista.

Koska kaikki on yhtä, kenenkään ei kannata vihata ketään tahi mitään, sillä silloin hän vihaa itseään. Kaiken näkeminen erillisinä kokonaisuuksina on merkki täydellisen epäfilosofisesta suhtautumisesta itseä ympäröivään todellisuuteen.

Oliko kyseessä vain suhteellisuuden hämärän alle peitetty petollisuus, jolla noustiin maailman maineeseen, kuten Jokelan surmaajakin teki?

Suhteellisuus ...?
07.12.2007 13:06

Freud, Einstein ja Wittgenstein.

Kaikkien näiden henkilöiden "filosofia" perustuu suhteellisuuden käsitteen pohjalle. Kaikki asiat ovat riippuvaisia toisistansa ja siten jonkin osasen muutos vaikuttaa kaikkiin osiin. Tai toisin päin, että jokainen näkökulma on tehty jostain näkökulmasta, jolloin jokainen näkökulma on aina erilainen, koska kaikki osat ovat toisiinsa suhteessa ja kun näkökulma on aina ainakin ajallisesti erilainen, niin kaikki on aina erilaista ja siten suhteellisuus on vallitsevaa aina.

Tällainen suhteellisuus onkin sitten kummallista, kun sen pohjalta mikään ei ole varmaa ja silloin on helppo sanoa itse olevansa varma tästä ja muut väärässä, kun kaikki on suhteellista ja itse on oikeassa, että mikään ei olekaan niin kuin se näyttäisi olevan.

Freud "lainasi" Nietzscheltä alitajunnan käsitettä ja loi oman monimutkaisen ja ristiriitaisen teorian, mutta koska kaikki on suhteellista, niin ristiriidatkin ovat vain vääristä näkökulmista syntyneitä patoumia ja alitajuisia henkisiä puutteita. Tiedetään, että tätä neroa ikävät "natsit" vainosivat ja että useat nuoret seurapiirineidot kävivät hänen "parannettavanaan", hoidossa jonka sanotaan vievän koko eliniän!

Einstein loi suhteellisuusteorian, jonka kaavaan oli aikaisemmin kehittänyt jo italialainen fyysikko. Einsteinin teoria oli niin uusi ja mullistava, että hänen ei tarvinnut edes laittaa kirjaansa viitteitä aikaisempaan fysiikan tutkimukseen, johon hänenkin suhteellisuusteoriansa perustui. Niin hieno kirja se oli, että se saattoi kieltää kaikki normit mitä fysiikan tutkimuksessa oli aikaisemmin "orjallisesti" noudatettu. Tosin vielä tänä päivänäkään kukaan ei ole kyennyt todistamaan hänen teorioitansa todeksi. Einsteinia "kiitetään" ydinpommin kehittämisestä, mutta todellisuudessa häntä ei kutsuttu Manhattan-projektiin, vaan hänen sijaansa projektista vastasivat saksalaiset tiedemiehet, jotka vieläkin käyttivät puuduttavia viitteitä ja muita ikäviä muodollisuuksia tutkimuksissansa.

Wittgenstein filosofia herättää vieläkin kummastusta ja ihmetystä. Kuka uskaltaakaan mennä arvioimaan Wittgensteinin sanoja, on tuomittu tulemaan haukutuksi ja parjatuksi, Wittgenstein on todella ominut itsellensä filosofian mystisimmän hahmon sijan. Sokrateen ja Platonin aikoina ei piiloteltu mitään, vaan kaikki oli avointa ja kaikkien saatavilla, kuka tahansa saattoi ymmärtää Sokrateen tai Platonin puheet, jopa orjapoikakin, kunhan vain he seurasivat samoja ajatuspolkuja joita oppi-isä oli kulkenut. Mutta ei, Wittgensteinia et voi ymmärtää, vaikka kuinka kulkisit samoja reittejä, aina löytyy joku tutkija, joka tietää paremmin jonkin ajatuksen. Herääkin kysymys mikä olikaan se Wittgensteinin filosofialle antama lisäarvo? Vai oliko kyseessä vain suhteellisuuden hämärän alle peitetty petollisuus, jolla noustiin maailman maineeseen, kuten Jokelan surmaajakin teki?


Yusa
07.12.2007 15:48

"Tällainen suhteellisuus onkin sitten kummallista, kun sen pohjalta mikään ei ole varmaa ja silloin on helppo sanoa itse olevansa varma tästä ja muut väärässä, kun kaikki on suhteellista ja itse on oikeassa, että mikään ei olekaan niin kuin se näyttäisi olevan."

Tämä ei suinkaan todista sen puolesta, että rationaalinen, suhteellinen ajattelu, joka tiedostaa sen, että mitään aksiomaatista perustaa, "ehdotonta totuutta", ei voi olettaa, olisi vaarallista.

Sen sijaan dogmaattinen asenne, joka ottaa ulkopuolista tietämysta vastaan "varmana totuutena" tai yhtä huonosti, määrittelee "varman totuuden" itse, on kaikkein vaarallisinta.

Älykäs olento on kykenevä toimimaan tavoitehakuisesti epävarman tiedon varassa, myös arvioimaan ja korjaamaan tavoitteitaan.


Suhteellisuus ...?
07.12.2007 15:59

Mutta toki ajattelijalla itsellänsä pitää olla jotkin objektiiviset lähtökohdat ja suhde edellisiin ajattelijoihin. Jotkin asiat ovat ihan oikeasti olemassa. Ja toki tekstissä oli paljon sellaista, joka pitää lukea rivien välistä.


Yusa
16.12.2007 18:15

" Mutta toki ajattelijalla itsellänsä pitää olla jotkin objektiiviset lähtökohdat ja suhde edellisiin ajattelijoihin. Jotkin asiat ovat ihan oikeasti olemassa. "

"Suhde edellisiin ajattelijoihin", kyllä, kannattaa käydä läpi ja testata edeltäjiensä ajatuksia.

"Jotkin asiat ovat ihan oikeasti olemassa." En näe mitään syytä, miksi jonkin asian pitäisi olla _ihan_varmasti_olemassa_ : riittää hyvin, että jotkut ovat esim 99,9% todennäköisyydellä totta ja olemassa. Mutta se 0.1% on ihan tervettä ja käytännöllistä jättää auki. Joskus jopa 45%.


Zaviola
20.12.2007 14:29

""Suhde edellisiin ajattelijoihin", kyllä, kannattaa käydä läpi ja testata edeltäjiensä ajatuksia."

Kaikki teoriat ovat viestejä, jotka välittävät tietoa maailmasta ja kun jokin uusi teoria syntyy se ei ole pelkästään vanhan teorian korjaamista, vaan pelkästään sama teoria sanottuna uusin sanoin, sillä eihän ole mitenkään mahdollista, että kun samaa asiaa tutkitaan, tulisi siitä kaksi erillistä teoriaa, eihän voi olla tietoa sellaisesta, mitä ei ole mahdollistakaan olla.

"En näe mitään syytä, miksi jonkin asian pitäisi olla _ihan_varmasti_olemassa_ : riittää hyvin, että jotkut ovat esim 99,9% todennäköisyydellä totta ja olemassa. Mutta se 0.1% on ihan tervettä ja käytännöllistä jättää auki. Joskus jopa 45%."

Eihän havainnon, tai kielen merkitys ole näyttää jokin asia todeksi, vaan välittää tietoa siitä, mikä on totta.
Näin ollen jokainen havainto ja kielellinen ilmaisu välittää totuutta. Täytyy vain ymmärää ja löytää se totuus siitä, mikä sitä välittää, sillä jo sitä ei löydä, löytää siitä vain itsensä ja osa maailmasta jää varjoon.


harhauttaa
09.12.2007 12:23

Olet mielestäni oikeilla jäljillä siinä että mainitsemiesi kolmen ajattelijan elämäntyöt todella toistavat jotain samaa ideaa. En kuitenkaan nimittäisi tuota ideaa "suhteellisuudeksi".

Relativismillahan tarkoitetaan yleensä sitä että ei uskota minkään yhden lähtökohdan tai yhden totuuden olemassaoloon. Joskus relativistit käyttävät relativismiaan paradoksaalisesti todistaakseen että kun mikään ei ole absoluuttisesti totta niin silloin heidän oma oppinsa on totta siinä missä kaikki muukin. Tämä ei ehkä ole ihan pätevä todistelu.

Mutta luulen, että jokin "kontekstin" idea on lähellä sitä mikä Einsteinia, Freudia ja Wittgensteinia yhdistää. Jokainen näistä näki oman tutkimuskohteensa erilaisessa kontekstissa kuin edeltäjät.

Einstein määritteli uudelleen tarkkailijan ja tarkasteltavan kohteen kontekstit. Freud näki ihmisen tämän oman ainutkertaisen kehityshistoriansa kontekstissa. Ja Wittgenstein taisi sanoakin, että "virhe on virhe vain tietyssä järjestelmässä", eli hän asetti totuuden riippuvaiseksi kontekstista.

"Suhteellisuuden" sijasta siis puhuisin "kontekstin" paradigmasta.


Saviola
20.12.2007 20:14

"Freud näki ihmisen tämän oman ainutkertaisen kehityshistoriansa kontekstissa."

Ei vaan Freud ajatteli maailman vuorovaikutuksen verkkona ja psykoanalyysi perustuu nimenomaan vuorovaikutuksessa olevien häiriöiden parantamiseen, eli vääristynyttä vuorovaikutusta aiheuttavien ihmisten hoitamiseen ja siihen, että näiden ihmisten vääristyneen vuorovaikutuksen aiheuttaminen johtuu siitä, että he ovat eläneet muiden vääristyneen vuorovaikutuksen alla.

"Ja Wittgenstein taisi sanoakin, että "virhe on virhe vain tietyssä järjestelmässä", eli hän asetti totuuden riippuvaiseksi kontekstista."

Päin vastoin. Väitteesi suorastaan törkeää anti-Wittgensteiniläisyyttä.
Nimenomaan niin, että se ei ole riippuvainen kontekstista, vaan että konteksti on riippuvainen totuudesta.


wittgensteinilainen
09.12.2007 16:42

Välillisesti Wittgenstein on käynnistänyt kaksi analyyttisen filosofian mahtiperinnettä: loogisen positivismin ja arkikielen filosofian. Siinä on jo tarpeeksi meriittiä. Wittgenstein on tärkein analyyttisen filosofian vaikuttaja, vaikka ei itse sen ahtaaseen putkeen varsinaisesti mahdukaan.

Mielestäni filosofian ydinkysymykset ovat sitten Kantin olleet transsendentaalifilosofisia. Wittgenstein hyppää Tractatuksessa Kantin tiedollisen kokemuksen ennakkoehdoista kielellisen merkityksen ennakkoehtoihin. Tractatuksessa hän tutkii kielen, (kielellisen) ajattelun, (kielellisen) maailman rajoja. Wittgensteinin "uutuus" on siis kielellinen transsendentaalifilosofia. Varhaisessa vaiheessa merkityksen ennakkoehto on looginen muoto, myöhemmässä vaiheessa ennakkoehto siirtyy lingvistisen yhteisön tasolle.



Naulan
14.12.2007 10:53

Kantaan.

Tavallaan voisi sanoa että Wittgenstein löysi virheen jota Kant tiesi etsivänsä, virhe löytyi meidän loogisesta kielestä. Samalla syntyi filosofinen metodi, jota pitäisi käyttää filosofisessa kanssakäymisessä.


...... .....
16.12.2007 03:03

Wittgensteinia ei voida pitää mitenkään Kantin seuraajana. Wittgenstein tulee aivan toisesta kulttuuripiiristä kuin Kant ja Kantin kanta Wittgensteineista on varmasti jokaiselle aika selvä, joka tuntee Kantin mielipiteet. Jos Wittgenstein on Kantia jotenkin ymmärtänyt, niin silloinkin hän on ymmärtänyt väärin.

Kukaan ei toki estä uskomasta, että Kantin filosofia jatkuu Wittgensteinin filosofiassa, mutta se on vain yksinkertaisesti valhetta. Wittgestein on suuri "filosofi" vain suuren mediahypetyksen ansiosta, mitään todellisia meriittejä tai yhteyttä filosofian suurin linjauksiin hänellä ei ole.


wittgensteinilainen
16.12.2007 14:40

et ole lukenut Tractatusta. Se on täynnä kantilaisia ajatuskulkuja. "Kantilaisuus" ei tarkoita täsmälleen samalla tavalla ajattelemista, vaan ajatustapojen rinnakkaisuuksia. Faktaa on se, että Wittgenstein luki Kantin "Puhtaan järjen kritiikkiä" ensimmäisessä maailmansodassa.

Kant on kenties uuden ajan merkitävin filosofi. Mutta hän ei ollut tarpeeksi radikaali kritiikissään, vaan päätyi mielivaltaisen järjestelmän rakentajaksi, kuten kritisoimansa edeltäjänsäkin.

"Wittgestein on suuri "filosofi" vain suuren mediahypetyksen ansiosta, mitään todellisia meriittejä tai yhteyttä filosofian suurin linjauksiin hänellä ei ole."

Täydellistä tietämättömyyttä.

Vaikuttajia (muun muassa): Platon, Kant, Frege, Russell, Kierkegaard, Schopenhauer, Spinoza, Hume.

Vaikutettuja: Kahden perinteen lähtökohta, loogisen empirismin ja arkikielen filosofian - jotka ovat 1900-luvulla anglosaksisia maita ja Pohjoismaita hallinneen analyyttisen filosofian ydin. Esimerkiksi Suomen merkittävimmät filosofit, von Wright ja Hintikka, ovat Wittgenstein-tutkijakuntaa.

Wittgensteinia on tutkittu erittäin paljon. Ja häntä on tutkittu myös mannermaisen filosofian kannalta kiinnostavana, toisin kuin useimpia analyyttisiä filosofeja.

Wittgenstein jatkoi Fregen ja Russellin työtä Tractatuksessa, Filosofisissa tutkimuksissa hän meni omille poluilleen. Filosofian tärkeimmistä keskuksista Cambridgessa Wittgenstein oli professori, Oxfordissa käynnistyi arkikielen filosofia myöhäis-Wittgensteinin johdosta.


..... .....
16.12.2007 16:04

voi toki itse olla mitä mieltä tahansa ja niin myös hänen seuraajansa, mutta Kant ei ole kuitenkaan samoilla filosofisilla linjoilla kuin Wittgenstein.

"Wittgensteinia on tutkittu erittäin paljon."

Mitä sitten? Jos sokeat kanat tutkivat ja tutkivat, niin ei varmaankaan löydy mitään. Määrä ei siis korvaa laatua, jos 500 miljoonaa muslimia tutkii Muhammedin väitteiden aitoutta, niin mikähän mahtaa olla lopputulos?

Kant oli kristitty ja Wittgenstein taas oli heprealainen, joten eiköhän silloin ole ihan eri filosofian haaroista kyse. Heprealainen Marx käänsi Hegelin päälaelleen ja varasti hänen teoriansa, mutta tuskinpa kukaan vakavasti väittää, että Hegelin henki jatkuu Marxin filosofiassa?

Wittgenstein on varmasti ottanut oppia fiksuilta saksalaisilta filosofeilta kuten myös Marx, mutta lopputuloksen laatua ei voi verrata alkuperäiseen... Filosofioihin kun on tapana myös siirtyä ihan ajattelijan omat kulttuuriset taustatkin... On väärä ajattelutapa ajatella, että kaikki eteneminen ajallisesti olisi kehitystä, tapahtuu myös päinvastaista kehitystä, eli rappiota.


Saviola
16.12.2007 15:17

Mielenkiintoista on etenkin Freudin ja Wittgensteinin teorioiden yhdenmukaisuus ja se, kuinka molemmat käsittelevät vieläpä täysin samaa asiaa.
Nämä teoriat yhteensovittamalla pystytään luomaan mitä hienoin matemaattinen moraali-oppi. Perehdyn aloituksen sisältöön myöhemmin.

Onko palsta jälleen heräilemässä? Poistuin täältä keväällä, kun varsinaisia filosofiaan liittyviä viestejä ei enää kukaan kirjoitellut.


Zaviola
20.12.2007 14:16

"Herääkin kysymys mikä olikaan se Wittgensteinin filosofialle antama lisäarvo? Vai oliko kyseessä vain suhteellisuuden hämärän alle peitetty petollisuus, jolla noustiin maailman maineeseen, kuten Jokelan surmaajakin teki?"

Wittgensteinin filosofialla on ilmeisesti niin korkealuontoinen merkitys, että sitä on siksi hyvin vaikeaa ymmärtää. Eli Wittgensteinin filosofian ymmärtämisen suurin vaikeus lienee siinä, että väittäessään ymmärtävänsä tätä, henkilö kieltää todellisuuden ja siksi ainoastaan luulee tätä ymmärtävänsä. Wittgensteinin opin kieltäminen oman persoonan oikeuttamiseksi on jotain, minkä jokainen osaa tehdä, sen sijaan oikea ymmärtäminen, mistä hänen filosofiansa kertoo on uskosta kiinni.

Wittgensteinin filosofia on matemaattisessa muodossa "epätäydellisyyslause" ja koska kyseinen teoria on matemaattisesti paikkaansapitävä, voi koulusurmaajaksi väittänyt ukko todeta nähneensä Wittgensteinissä jälleen kerran oman persoonansa heijastuksen.

Mitä tulee käsitteiden lainaamiseen, mistä purnaat, käsitteiden merkitys on vain niiden käytössä. Miksi ei lainata vanhoja käsitteitä, jos ne ovat käyttökelpoisia?

Lähde: Suomi24

Mikä mieli on?

Mieli on yhtä kuin aivot. Vai onko? Kaikki ei suinkaan ole fyysistä, vaan on olemassa myös itsenäiseksi ajatteluksi kutsuttua psyykkistä toimintaa. Kysymyksessä on ikivanha, mutta ei järin vaikea filosofinen ongelma. Jos kerran mieli on aivot, voidaanko mitään aivojen ulkopuolista havainnoida? Vastaus on ei, jos käy ilmi, että olemme vain aivot marsilaisten lasimaljassa. Muussa tapauksessa kyllä. Esimerkiksi tuo puu, jota nyt ikkunastani pälyilen, ei ole olemassa ainoastaan aivoissani... vai onko sittenkin? Entä pitääkö se ääntä jos se kaatuu kun en ole paikalla?

Onko kuoleman jälkeen elämää?

”Ei.”

~ateisti

”On.”

~teisti

”Hei neropatti, en tunne enää varpaitani!”

~Nietzsche

”Otatko sanasi takaisin?”

~Jumala

”En keskustele kuolleiden kanssa.”

~Nietzsche

Onko oikeaa ja väärää olemassa?

Objektiivista oikeaa ja väärää ei ole olemassa, vaan kyseessä on aina omakohtainen kokemus. Esimerkiksi raiskaaminen ja tappaminen eivät välttämättä kaikkien mielestä ole niin kovin väärin. Sitä paitsi on pahempiakin tekoja. Mikä siinä hämmästyttää?

Onko mikään ikuista?

Ei, paitsi fundamentalismi. Ikuisuus on mahdotonta millekään muulle kuin yleisumultiversaaleille periaatteille.

Onko olemassa täydellisyyttä?

Vaikka luulitkin kaverisi olevan täydellisen idiootti tai itsesi olevan täydellisen järkevä, olet väärässä. Voimme lähteä kysymyksestä "Kenen kannalta?" Jos tilanne on täydellinen haukalle, se saa kyyhkysen kiinni, mutta jos tilanne on täydellinen kyyhkyselle, haukka ei saa sitä kiinni. Näin päädymme johtopäätökseen, että mitä suurempi systeemi, sitä pienempi sen mahdollisuus olla täydellinen on. Toisaalta, jos atomi olisi täydellinen, sen pitäisi olla ikuinen, mitä se ei ole! Näin kaikkein pienimmätkin systeemit ovat epätäydellisiä, eli mikään ei ole täydellistä. Tästä etenemme loogisesti siihen, että myös superlatiivit ja ilmaus "kaikki" ovat turhia käsitteitä. Ihmisen aivokapasiteetti ei ole riittävä tajuamaan kaikkea, joten sanan "kaikki" käyttäjät ovat pakostakin väärässä. Aina kun luullaan, että kaikki on tajuttu, jotain muuta, vielä käsittämättömämpää ja aivan ylimääräistä löytyy. MOT.

Onko maailmankaikkeus olemassa vain siksi, että me voisimme nähdä rautatien, tai onko sairasvuoteen pääty väistämättä sairas?

Kysymys on hiukan vaikea hahmottaa. Lähdetäänpä purkamaan sitä.

Lähemmän tarkastelun perusteella näyttäisi siltä, että tähän arvoitukseen sisältyisi itse asiassa kaksi kysymystä:

1. Onko maailmankaikkeus olemassa vain siksi, että me voisimme nähdä rautatien?
2. Onko sairasvuoteen pääty väistämättä sairas?

Saatat vieläkin olla hiukan pihalla, mutta ei se mitään: se on filosofiaa! Lähdetäänpä etsimään loogista, kaiken selittävää ja täysin tyhjentävää vastausta ensimmäiseen kysymykseen.

Maailmankaikkeus tuskin on olemassa vain siksi, että me voisimme nähdä rautatien. Useimmat filosofit uskovat, että elämällä on oltava jokin syvällisempikin merkitys kuin pelkkä rautatien näkeminen. Toisaalta voi olla, että rautatie sisältääkin vastauksen kaikkeen. Ehkäpä rautatiellä on keskeinen rooli maailmanlopussa, ehkä se on Jumalasta? Ehkä rautatie on Jeesuksen lahja ihmiskunnalle? Rautatien arvoitus jää elämään.

Sitten toisen ikuisuuskysymyksen kimppuun. Onko sairasvuoteen pääty väistämättä sairas? Ensinnäkin täytyy tutkistella, saattaisiko tähän ehkä sisältyä jotain kätkettyä sanomaa vai tarkoitetaanko tällä todella tätä. Ehkä tässä Platonin iänvanhassa arvoituksessa sairasvuodetta käytetäänkin ihmisen ja sairasvuoteen päätyä pään vertauskuvana. Tällöin vastaus on harvinaisen selvä: ei. Ihmisen pää ei väistämättä ole sairas... vai onko? Hmm. Tämä on paha.

Historia

Ammoiset ajat

Stanford Encyclopedia of Philosophy -sivuston siirtyminen mainosten käyttöön herättänyt kritiikkiä.

Platon käytti itsestään ensimmäisenä nimitystä filosofi, kun hän oli keksinyt ideat. Ideat olivat jonkinlaisia kaiken yläpuolella olevia näkymättömiä jatkumoiden ilmentymiä. Maailmassa on esimerkiksi monia tuoleja, huomisia, levykkeitä ja poikia, mutta vain yksi tuolin idea, huomisen idea, levykkeen idea tai pojan idea. Ideat ovat kaiken olevaisen yläpuolella eikä niitä näe kukaan. Ideat ovat ikuisia ja jatkuvat iankaikkisesti, kunnes maailma syöksyy turmioon, jos syöksyy. Kaiken yläpuolella, myös muiden ideioiden yläpuolella, on mainitun filosofin mukaan hyvän idea, mutta tämä on Platonin erehdys, sillä maan päällä on niin ikään pahuutta. On siis olemassa erikseen yläkäsitteet hyvän idea ja pahan idea ja niiden yläpuolella vielä kaiken idea, verrannollinen Jumalaan. Onko tämä kuitenkin pelkkää paskaa? Hyvyys ja pahuushan ovat jok'ikisen omakohtaisia kokemuksia, näkemyksiä asiain laitoihin. Viisas Platon kuitenkin uskoi, että vaikka ihmiset kokevat hyvän ja pahan omilla tavoillaan, yleinen hyvä ja paha ovat kuitenkin olemassa ja niiden yläpuolella ovat hyvän ja pahan ideat, ainoastaan eri yksilöiden tavat kokea nämä käsitteet ja ideat vaihtelevat. Yksinkertaista, eikö totta?

Platon sai pian kilpailijakseen Epikuroon, joka perusti Ateenaan oman puutarhansa, jossa nautittiin alkoholia ja polteltiin pilveä. Siellä myös huorattiin ja tehtiin muuta Raamatun moraalin myöhemmin aiheetta kyseenalaistamaa toimintaa. Epikuroon mukaan fyysisellä terveydellä sun muulla paskalla ei ole väliä, pääasiassa on, että elämästä nautitaan.

Alla rakentamisen! Tämä artikkeli tai osio on harvinaislaatuisen perseestä, koska se on keskeneräinen. Ota rukkaset ja vasara käteen ja rakenna sitä hieman valmiimmaksi.

Katso myös

• Kolme Suurta Elämänviisautta
• Ahdistuksen loputon meri
• Jännä
• Esa Saarinen

Filosofisia haihattelijoita

Herakleitos - Parmenides - Sokrates - Platon - Aristoteles - Kungfutse - Goazi - Augustinus - Tuomas Akvinolainen - René Descartes - Arnold Geulincx - Gottfried Leibniz - John Locke - George Berkeley - David Hume - Voltaire - Jean-Jacques Rousseau - Immanuel Kant - G. W. F. Hegel - Arthur Schopenhauer - Karl Marx - Søren Kierkegaard - John Stuart Mill - Friedrich Nietzsche - Ludwig Wittgenstein - Martin Heidegger - Theodor Adorno - Louis Althusser - Jacques Derrida - Michel Foucault - Paul Feyerabend