David Hume
”Elämä on parasta Humetta.”
David Hume (7. toukokuuta 1711 – 25. elokuuta 1776) oli skotlantilainen keksijä, anonyymikirjailija, historioitsija, ekonomi, filosofi, ateisti, deisti, skeptikko, kalastaja ja kaikin puolin ihmelapsi. Hänet tunnetaan pääasiassa giljotiinin keksijänä, ja Humen keksintö onkin yksi tehokkaimmista välineistä, joilla pään kautta tapahtuva empiirinen havainnointi voidaan lopettaa.
Elämä ja filosofia[muokkaa]
Humen vanhemmat laittoivat poikansa yliopistoon 12-vuotiaana, ja 15-vuotiaana hän ehti ensimmäisen kerran kieltää Jumalan olemassaolon. Tämän jälkeen hän on kumonnut asian noin 11 kertaa ja vahvistanut sen uudelleen kymmenesti. Vielä nykyäänkin akateemiset kahvihetket muuttuvat silmittömäksi rähinäksi, jos joku osanottaja mainitsee samassa lauseessa sanat -eisti ja Hume.
18 vuotta täyttäessään Hume oli ehtinyt kieltää noin 29 % tuntemistamme asioista ja rupesi valmistelemaan teoriaa, jonka mukaan mitään ei tapahtunut jonkun toisen asian vaikutuksesta. Tässä vaiheessa ihmiset, joita Hume ei vielä ollut kieltänyt, ehtivät väliin ja saivat kammettua Humen pihalle yliopistosta. Näitä ihmisiä, mukana mm. Thomas Reid, saammekin kiittää siitä, että Hume ei ehtinyt aiheuttaa totaalista maailmanloppua.
Tämän jälkeen Hume alkoi kirjoitella kirjoja nimeltä Iso-Britannian historia ja Tutkielma ihmisluonnosta. Ensimmäinen oli noin satatuhatta sivua pitkä, eikä sitä jaksanut lukea kukaan. Jälkimmäinen ei puolestaan korostanut tarpeeksi Britannian maailmanherruutta, joten sitä ei halunnut lukea kukaan. Toisaalta Humen kaula ei päässyt testaamaan omaa giljotiiniaan jumalanpilkasta syytettynä, sillä hän kirjoitti teokset nimettömänä. Hänen tosin huhutaan saaneen apua skotlantilaisilta haamukirjailijoilta nimeltä Idea ja Vaikutelma.
Hume ei kuitenkaan uskonut ensimmäisellä kerralla vaan kirjoitti jatko-osan nimeltä Tutkimus inhimillisestä ymmärryksestä, jossa hän toistaa aikaisemman kirjan skeptiset väitteet ja kumoaa bonukseksi 14271 asian olemassaolon. Tässäkin teoksessa Hume unohti kirjoittaa omistuskirjoituksen kuninkaalle ja Jumalalle, joten kirjaa ei kukaan itseään kunnioittava britti suostunut lukemaan.
Kuolema[muokkaa]
Kuolinvuoteellaan Hume viimein tunnusti kirjoittaneensa kaikki teoksensa ja sai välittömästi inkvisition kimppuunsa. Nokkelana kaverina Hume kuitenkin kielsi inkvisition olemassaolon ja pelastui.
Hume oli päässyt skeptismissään siihen pisteeseen, että hän oli kieltänyt kaiken muun paitsi itsensä. Pian tämän jälkeen Hume kuoli yksinäisyyteen. Kun Hume oli menehtynyt, mitään ei ollut enää olemassa, joten myöskin Humen todisteet olemattomuudesta lakkasivat olemasta. Näin ollen Humen kieltämisillä ei ollut enää merkitystä, joten kaikki Humen kieltämät asiat itse asiassa olivatkin olemassa, universumi tuli takaisin olevaksi ja filosofit saivat aivan uudenlaisen ongelman, jonka kanssa painiskella. Hume itse ei kuitenkaan palannut takaisin olevaksi, lähinnä siksi, että Humen olemassaolo olisi vaaraksi ihmiskunnalle. Humen olemattomuus oli onni, sillä näin ollen ihmisten ei tarvinnut johtaa moraalista sääntöä ("Hume on pahaksi") tosiasiasta ("Hume oli pahaksi"), koska Hume ei ollut olemassa.
Katso myös[muokkaa]
|
Filosofisia haihattelijoita |
|---|---|
|
Herakleitos - Parmenides - Sokrates - Platon - Aristoteles - Kungfutse - Goazi - Augustinus - Tuomas Akvinolainen - René Descartes - Arnold Geulincx - Gottfried Leibniz - John Locke - George Berkeley - David Hume - Voltaire - Jean-Jacques Rousseau - Immanuel Kant - G. W. F. Hegel - Arthur Schopenhauer - Karl Marx - Søren Kierkegaard - John Stuart Mill - Friedrich Nietzsche - Ludwig Wittgenstein - Martin Heidegger - Theodor Adorno - Louis Althusser - Jacques Derrida - Michel Foucault - Paul Feyerabend |