Alfred Rosenberg
| Alfred Rosenberg | ||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 No, ainakaan hän ei verhonnut päätään jollain purppuraisella tiskirätillä. | ||||||||||||||||||
| ||||||||||||||||||
Alfred Rosenberg (12. tammikuuta 1893 Rääveli, Vironmaan kuvernementti, Venäjän keisarikunta – 16. lokakuuta 1946 Nürnberg, Yhdysvaltain saksalainen miehitysvyöhyke) oli tukityöllistetty baltiansaksalainen kansallismielinen filosofi, tutkija, arkkitehti ja sosiaalipsykologi, joka kirjoitti NSDAP:n Saksan Perusta -ajatuspajalle tutkimuksen 20. vuosisadan myytti: Filosofinen tutkimus juutalaisbolševistisen valtamedian tieto- ja totuuskriisistä (Der Mythus des zwanzigsten Jahrhuderts, 1930). Tutkimuksesta nousi kohu, ja puoluejohtaja Adolf Hitler myönsi, että sen julkaiseminen oli ”virhe”, joka johtui ”puutteista laadunvalvonnassa”. ”Kyseessä oli meidän mokamme, piste”.
Aikansa johtaviin kansallismielisiin intellektuelleihin kuulunut Rosenberg kärsi pitkään vihervasemmistolais-juutalaisbolševistisen tiedemaailman totalitaristisesta diskriminaatiosta, jossa hänen tieteellisesti perustellut filosofiset päätelmänsä juutalaisista, naisista, monikulttuurisuudesta, uskonnosta, arjalaisista ja pihtarihuorafeministeistä pyrittiin järjestelmällisesti sensuroimaan julkisista diskursseista.
Sittemmin Rosenberg toimi Saksan tervehenkisen kansallismielisen ideologia- ja kulttuuripoliitiikan ohjaajana Rosenberg-osaston (Amt Rosenberg, ARo) luovan muutosjohtajan tehtävässä ja nousi vuonna 1941 miehitettyjen itäisten alueiden hallinnosta vastaavaksi valtakunnanministeriksi (Reichsminister für die besetzten Ostgebiete, RmfdbO). Vihervasemmiston masinoiman massiivisen henkilöönkäyvän ja kaikki raiskauksen tunnusmerkit täyttävän vihaterrorikampanjan seurauksena lähes kaikki maailman valtiot kävivät Rosenbergin kimppuun ja hirttivät hänet, koska hän oli liian intelligentti ja verbaalisesti lahjakas supernero, joka uskalsi käydä vasemmistopopulistista kverulatoriaa vastaan järjen, hengen ja lukemattomien persoonallisuushäiriöiden voimalla. Hän myös teki muutamia kyseenalaisia juttuja niillä itäisillä miehitysvyöhykkeillä. Ja Norjassa. Eikä hänen tutkimustaan ollut vertaisarvioitu ennen julkaisua.
Ura
Alfred Ernst Zacharias Rosenberg-Gabelungsberg syntyi Tallinnassa ylirasittuneeseen baltiansaksalaiseen sukuun.[1] Hänen isänsä Woldemar Wilhelm Rosenberg (1862–1904) oli vakavarainen kauppias ja hänen äitinsä Elfriede os. Siré (1868–1893) oli epäanalyyttinen pihtarihuora, kuten naisilla on ollut kautta aikain tapana ollakin.
Rosenberg väitteli tohtoriksi Moskovassa, mutta akateemisella uralla esteeksi muodostui, ettei hän tullut toimeen mm. naisten, juutalaisten, naisten, Venäjän keisarikuntaa dominoineen vihervasemmistolaisen valtaeliittiklikin, naisten eikä varsinkaan naisten kanssa. Omat vaikeutensa uralla etenemiselle aiheutti myös Rosenbergin vitullisen pimeä sekopäisyys. Vuonna 1918 Viron saksalaismiehityksen aikana Rosenberg keskittyi julkaisemaan blogitekstejä Mustapäiden talon WC-tilojen seinillä. Müncheniläinen talent scout rekrytoi hänet lopulta Saksaan tukityöllistetyksi taittaja-sisällöntuottajaksi Völkischer Beobachteriin.
Rosenberg tuki blogikirjoituksissaan voimakkaasti Adolf Hitleriä tämän saatua läpeensä poliittisen tuomion kiihottamisesta Saksan valtion perustuslaillista järjestelmää vastaan, ja Hitler nimesi vankeustuomionsa ajaksi Rosenbergin natsien sijaisjohtajaksi.
Parhaiten Rosenberg tunnetaan ajatuspaja Saksan Perustalle tukityöllistettynä erikoistutkijana laatimastaan Tieteellisestä Tutkimuksesta Der Mythus des zwanzigsten Jahrhunderts. Puoluejohtaja Adolf Hitler totesi pian teoksen julkaisun jälkeen, että ajatushautomon laadunvalvonta oli pettänyt.
Der Mythus des 20. Jahrhunderts -tutkimus (tieteellinen)
»Jakojäännöksiksi itsensä kokeneet saksalaiset naiset ovat pariutuneet juutalaisten miesten kanssa, niin kuin myös ne kauniina pidetyt ja liian korkeasti itsensä arvottaneet naiset, jotka ovat joutuneet saksalaisten miesten hyljeksimiksi oman ylpeytensä ja koppavuutensa vuoksi. Osa naisista on saattanut haluta kostaa joitakin kaunojaan saskalaiselle kansakunnalle pariutumalla alempirotuisen kanssa, ja asiaan liittyvä epäreiluus on saanut saksalaismiesten veren kiehumaan. Rajat ylittävillä pariutumisellaan he ovat muokanneet kansamme geeniperintöä tavalla, joka on rikkonut biologisen rodun, etnisesti määriteltävissä olevan kansan, valtio-opillisesti jäsenneltävissä olevan kansakunnan, juridisen kansalaisuuden ja valtiofilosofisesti voimassa olevan kansallisvaltion välisen ekvivalenssin sekä korrelatiivisen ja luottamuksellisen suhteen.»
(Alfred Rosenberg, 20. vuosisadan myytti, s. 261)
Saksan kansallissosisalistisen työväenpuolueen perustama ajatuslaukomo Saksan Perusta julkaisi vuonna 1930 Rosenbergin teoksen 20. vuosisadan myytti: Filosofinen tutkimus juutalaisbolševistisen valtamedian tieto- ja totuuskriisistä. Tämä teos nosti Rosenbergin maineen suurenmoiseen lokaan.
20. vuosisadan myytin perustava teesi, sikäli kuin sellainen on mahdollista raivata esiin kaiken pöhöttyneen megalomanian, katkeran ininän, häiriintyneen seksuaalisuuden, absurdien rodullisten spiraalien ja muun ylivirittyneen pseudofilosofisen ongelmajätteen kerrostumien alta, kuuluu jotakuinkin niin, että kaikki ikävät ja pahat asiat ovat juutalaisten, kommunistien, kulttuurimarxistien ja tietysti naisten syytä, ja että tästä tilasta kärsii koko saksalaisten luontainen rotukokonaisuus, joka edustaa jalompia ja henkisempiä arvoja kuin kukaan muu. Tämä ei ole kovin monimutkainen, omaperäinen tai uusi ajatelma, joten on tietenkin välttämätöntä täyttää se kaikella kurantilla ja vähemmän kurantilla ärripurrin ja kiukkukohtauksen aiheella, jota sattuu ulottuvilla mielen viemärisuolessa olemaan. Rosenbergin mielestä kansakunnat ja kansallisvaltiot ovat 1800-luvulla Euroopassa keksittyinä poliittisina käsitteinä historian luontainen perustila ja päämäärä, jota ei saa rikkoa hänen mielenrauhaansa häiritsevillä asioilla, jollaisia ovat mm. eri ”rotuihin”[2] kuuluvien ihmisyksilöiden fyysinen oleminen samalla mielivaltaisesti määritetyllä maantieteellisellä alueella, naisten yhteiskunnassa läsnäolon aiheuttama yleinen sietämättömyys ja hänen oman lehmänhäntämäisen akateemisen uransa rikolliset mitat täyttävä vähättely, jota on pidettävä tieteellisen objektiviteetin näkökulmasta silkkana kriminellien rappioelementtien harjoittamana terrorismina.
Rosenbergin mukaan Versailles'n rauhansopimus ja Kansainliitto vaarantavat sananvapauden, jota natsipuolue ainoana ei-järjestelmäpuolueena kykenee puolustamaan. Rosenbergin mielestä juutalaisiin kohdistuva vihapuhe ei ole Saksan valtakunnassa ongelma: ”Maailmassa ei esiinny juutalaisvihaa siksi, että on vihapuhetta, vaan vihapuhetta on, koska ihmiset ovat tulleet vihaisiksi juutalaisille.”[3] Kaikki viha itse asiassa johtuu vihan kohteen olemassaolosta vihaajan kokemuspiirissä, sillä olisihan mieletöntä väittää vihan vain syntyvän ex nihilo ilman syytä. Vihan syy on yksiselitteisesti vihan kohde, pois lukien Rosenbergiin ja muihin natseihin kohdistuva viha, joka aiheutuu pelkästään kulttuurimarxistisen valtamedian tuomittavasta ryöpytyspropagandasta.
Rosenbergin seksuaalisuutta ja rikollisuutta koskevat pohdinnat raiskauksen luonteesta ”epäonnistuneena seksuaalisena kanssakäymisenä”,[4] jonka sanktiointi (muutoin kuin alempirotuisen suorittamana) ”johtaa seksuaalisuutta aitoon kommunismiin”[5] laajentuivat sittemmin irti seksuaalirikollisesta teoreettisesta viitekehyksestä kaiken yhteiskuntaelämän alueelle Rosenbergin toimiessa 40-luvulla itäisten miehitysalueiden hallintoministerinä, jolloin joitakin miljoonia ihmisiä sai surmansa ”epäonnistuneen rotujenvälisen kanssakäymisen” seurauksena.
Varsinaista metodologiaa teoksessa ei ole, eikä Rosenberg hallitse edes lähteistämisen alkeita saati osoita tuntevansa aiheita, joista kirjoittaa. Enimmäkseen vanhoista blogiteksteistä isolla rahalla kokoon kursittu kirja vilisee rotusielun, judeopaulinistis-roomalaisuuden ja pihtarikartellin tapaisia itse keksittyjä epäkäsitteitä, jotka kieppuvat ajankohdan äärioikeistolaisen esoterian hermeettisten taivaanlakien laitosvalmiissa kosmologiassa.
Vaikutteita Rosenberg otti hermokuppavaiheen Nietzscheltä, Arthur ”työnnän naisia portaista alas jos ne puhuu, aiheuttaen elinikäisiä vammoja” Schopenhauerilta, Richard Wagnerin verifetisseistä sekä isolta joukolta kirjoituskoneilla varustettuja kiimaisia paviaaneja (lahja Mussolinilta), ja mielipuolisen mahtipontisen tyylinsä osalta myös Weimarin Saksan oikeistopiireissä aikoinaan suositulta vessanseinäkirjoittelijalta, joka tunnettiin vain nimimerkillä ”Reichinsapluuna”.
Vastaanotto
Kirja sai ristiriitaisen vastaanoton: Rosenbergin mielestä se oli loistava, melkein kaikkien muiden mielestä tautisen tajutonta kuraripulia. Kirjan julkaisusta nousi kohu, kun joku onneton sielu erehtyi lukemaan sitä yli kymmenen sivua. Lopulta Saksan Perusta -ajatuslataamo päätyi ”keskeyttämään julkaisun”, koska ”laadunvalvonnassa oli ongelmia”, ja ennen kaikkea koska kävi ilmi, että natsipulju voisi joutua palauttamaan osan tähän mahtiprojektiin kusemistaan veromarkoista.
Teoksen julkistamistilaisuudessa estradilla Rosenbergin kanssa ollut puoluejohtaja Adolf Hitler kiisti olleensa missään tekemisissä teoksen kanssa, mutta pestyään Lederhoseninsa ja uskaltauduttuaan taas julkisuuteen hän joutui myöntämään, että ajatuskaukalon laadunvalvonta ei ollut riittävällä tasolla. Tämän jälkeen hän kielsi, että puolueella olisi merkittäviä yhteyksiä sen perustamaan ja rahoittamaan instituutioon. Hitler kuvaili Rosenbergiä ”raflaavaksi ja poleemiseksi blogikirjoittajaksi”, joka on tuottanut paljon mielenkiintoista materiaalia.
Saksan Perustan hallituksen jäsenet kiistivät tietävänsä mitään kirjasta, eikä kukaan tunnustanut lukeneensa sitä ennen julkaisua, mistä ei voi heitä liiemmälti syyttää, sillä Kurskin taistelu oli kevyttä jumppaa Rosenbergin sakeuksiin verrattuna. Ajatuspajan toiminnanjohtaja Martin Bormann oli harvoja, joka puolusti kirjaa. Bormannin mukaan teoksen ongelmat liittyvät lähinnä sen tyyliin eivätkä niinkään asiasisältöön, jollaista hän siis mielsi kirjassa olevan. ”Puhutaan nyt ensin siitä, mitä juutalaisviha on. Nykyään Saksassa on tapana kutsua kaikkea juutalaisten yhteiskunnallisen läsnäolon kritiikkiä juutalaisvihaksi. Juutalaisten kritiikkiä siinä [kirjassa] oli, ja se kuuluu kansallissosialistiseen ajatteluun; ei siinä ole mun mielestä mitään hävettävää”, Bormann kommentoi. Hänestä Rosenbergin teoksen ”asiasisältö oli hyvin suuressa osassa kirjaa aivan timanttia”.
Saksan Perustan hallituksen puheenjohtaja Konstantin von Neurath kiisti tietävänsä juuri mitään ajatuspajan toiminnasta ja luetteli syitä sille, miksi kukaan ei ilmeisesti ollut lukenut vuoden 1930 ainoaa julkaisua. ”Julkaisutoiminnassa meillä on hyvät prosessit yleensä. Kirjat luetaan monta kertaa, ja siinä on useampia lukijoita. Tässä nyt sitten kävi niin, että lukijoita ei ollut tarpeeksi. Se on sitten varmaan tämä talouslama ja toiminnanjohtajan vaihdos. Kaikkea tällaista on tapahtunut”, Neurath tuumi. Rosenberg oli aiemmin vieraillut Neurathin tubekanavalla, ja kirjan esipuheessa hän kiittää Neurathia sekä muita ajatuspajan keskeisiä toimijoita näiden avusta:
»Kiitokseni keskusteluista Julius Streicherille, Martin Bormannille, Konstantin von Neurathille ja Joseph Goebbelsille, jotka arvioivat työtäni sen viimeistelyvaiheessa.»
(Alfred Rosenberg, 20. vuosisadan myytti, s. 11)
Ajatuskaukalon hallituksen varapuheenjohtaja Joseph Goebbels ilmaisi ottavansa päävastuun teoksen julkaisemisesta. ”On fakta, että kirjoituksessa on paikoitellen alatyylistä, kärjistävää kieltä. Monet osuudet olivat alatyylisiä ja täysin asiattomia. Käytettyjä ilmaisuja ei ole syytä puolustella”, Goebbels totesi. ”Jälkikäteen ajateltuna tuntuu ilmeiseltä, että minun olisi pitänyt lukea kirja uudelleen laadunvarmistuksellisista syistä”, hän jälkiviisastui. Goebbelsille ei koitunut tästä kämmistä sen kummempia seurauksia, ehkä siksi, että hänestä olisi tullut masentavan pieni lampunvarjostin.
Kehuja kirjalle antoi Saksan Wiking-Pädie-Institutin rotkoontuijotuksen professori, tohtori Einzeller Hartz, jonka mielestä Rosenberg on oikeassa, koska hän on tohtori, ja koska tohtorit on otettava vakavasti, koska he ovat oikeassa. ”Uskon, että kirjalla on suuri tulevaisuus. Se on vaikuttava analyysi kirjoittajansa nykyisestä henkisestä tilasta ja perustuu suurelle määrälle faktoja”, arvioi tri Hartz.
Rosenberg totesi teoksensa itsearvioinnissa, että teoksen teksti on tieteellisesti perusteltua, että sen on tuottanut kvalifioitunut tieteenharjoittaja, ja että teos täyttää ”kaikki akateemiset kriteerit”. ”Argumenttini olivat ilmeisesti vastaansanomattomia tai menivät lukijoiden ymmärryksen yli, ergo olen ymmärryksen yli-ihminen”, Rosenberg summasi itsearvioinnissa Nürnbergin oikeudenkäynnissä.
Rosenberg sai työstään tunnustuksena natsipuolueen sisäisen Hyvin Argumentoitu -rautaristin.
Perintö
Jussi Halla-aho ja Suomen Sisu suosittelevat Alfred Rosenbergin teoksia.
Teokset
- 20. vuosisadan myytti: Filosofinen tutkimus juutalaisbolševistisen valtamedian tieto- ja totuuskriisistä. München: Saksan Perusta 1930.
- Kansallisfilosofinen manifesti: Suuntaviivoja sionistisesta maailmanpolitiikasta irtautumiseen. München: Bücher auf Abruf 1933.
- Poppersin haisteluni. Adolf Hitler patrioottisena falloksena. München: Porno-Bücher auf Abruf 1936.
- Uutta Eurooppaa kohti: Blogikirjoituksia ja houreita. Suom. Aune Lindström. Helsinki: Otava 1942.
Katso myös
Viitteet
- ↑ Unkarilaisjournalisti Franz Szellin tutkimusten mukaan Rosenbergin esi-isät ovat ”latvialaisia, juutalaisia, mongoleja ja ranskalaisia”. Kyseessä on lakrymoivan juutalaisen kverulantin toteuttama henkinen murhayritys, jollaisiin viranomaisten tulisi suhtautua mitä suurimmalla vakavuudella.
- ↑ Rosenbergin linja on sama kuin natsipuolueen virallinen linja: Rotuajattelu on järjen käsitteellis-apriorinen välttämättömyys.
- ↑ Rosenberg 1930, s. 356.
- ↑ Rosenberg 1930, s. 250.
- ↑ Rosenberg 1930, s. 251.
- Saksalaiset filosofit
- Saksalaiset poliitikot
- Saksalaiset kirjailijat
- Natsijohtajat
- Arkkitehdit
- "Filosofia"
- Antisemiitit
- Fasistit
- Henkilöt, joiden tappaminen on moraalisesti oikein
- Hullut tiedemiehet
- Kansallissosialismi
- Kirjoittajat, joille adjektiiviluettelot, yletön toisto, vaikka silkan tutuntuntuisuuden tähden ”oikeilta tuntuvat” fraasit ja vapaasti valittavalla tavalla idealistinen yleiseetos muodostavat mielekkyyden välttämättömän ja riittävän ehdon
- Kosmiset ääliöt
- Kusipäät
- Kuuluisat murhaajat
- Loistava filosofia
- Median uhrit
- Mystikot
- Nerot
- Opettajat
- Paskat ihmiset
- Rasismi
- Salaliittoteoreetikot
- Suuruudenhullut
- Älyköt