yhtenäisyys
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]yhtenäisyys (40)
- se, että on yhtenäinen
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈyht̪eˌnæi̯syːs/
- tavutus: yh‧te‧näi‧syys
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | yhtenäisyys | yhtenäisyydet |
| genetiivi | yhtenäisyyden | yhtenäisyyksien |
| partitiivi | yhtenäisyyttä | yhtenäisyyksiä |
| akkusatiivi | yhtenäisyys; yhtenäisyyden |
yhtenäisyydet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | yhtenäisyydessä | yhtenäisyyksissä |
| elatiivi | yhtenäisyydestä | yhtenäisyyksistä |
| illatiivi | yhtenäisyyteen | yhtenäisyyksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | yhtenäisyydellä | yhtenäisyyksillä |
| ablatiivi | yhtenäisyydeltä | yhtenäisyyksiltä |
| allatiivi | yhtenäisyydelle | yhtenäisyyksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | yhtenäisyytenä | yhtenäisyyksinä |
| translatiivi | yhtenäisyydeksi | yhtenäisyyksiksi |
| abessiivi | yhtenäisyydettä | yhtenäisyyksittä |
| instruktiivi | – | yhtenäisyyksin |
| komitatiivi | – | yhtenäisyyksine- omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | yhtenäisyyde- | |
| vahva vartalo | yhtenäisyyte- | |
| konsonantti- vartalo |
yhtenäisyyt- | |
Etymologia
[muokkaa]sanan yhtenäinen vartalosta yhtenäis- ja suffiksista -yys
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- yhtenäisyys Kielitoimiston sanakirjassa