vuorottelu
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]vuorottelu (2)
- vuorottain, vuorojärjestyksessä tapahtuva toiminta
- Työntekijöiden vuosilomien ajoitukseessa toteutetaan vuorottelua tasapuolisuuden saavuttamiseksi.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈʋuo̯rot̪ˌt̪elu/
- tavutus: vuo‧rot‧te‧lu
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | vuorottelu | vuorottelut |
| genetiivi | vuorottelun | vuorottelujen vuorotteluiden vuorotteluitten |
| partitiivi | vuorottelua | vuorotteluita vuorotteluja |
| akkusatiivi | vuorottelu; vuorottelun |
vuorottelut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | vuorottelussa | vuorotteluissa |
| elatiivi | vuorottelusta | vuorotteluista |
| illatiivi | vuorotteluun | vuorotteluihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | vuorottelulla | vuorotteluilla |
| ablatiivi | vuorottelulta | vuorotteluilta |
| allatiivi | vuorottelulle | vuorotteluille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | vuorotteluna | vuorotteluina |
| translatiivi | vuorotteluksi | vuorotteluiksi |
| abessiivi | vuorottelutta | vuorotteluitta |
| instruktiivi | – | vuorotteluin |
| komitatiivi | – | vuorotteluine- omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | vuorottelu- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]- verbi vuorotella johdin -u
Käännökset
[muokkaa]1. vuorottain, vuorojärjestyksessä tapahtuva toiminta
|
Aiheesta muualla
[muokkaa]- vuorottelu Kielitoimiston sanakirjassa
- vuorottelu Tieteen termipankissa
Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]kasvinvuorottelu, kasvivuorottelu, sukupolvenvuorottelu, vuorottelukaavio, vuorotteluvapaa