vintiö
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]vintiö (3)
- vallaton tai ilkikurinen lapsi
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈʋint̪iø/
- tavutus: vin‧ti‧ö
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | vintiö | vintiöt |
| genetiivi | vintiön | vintiöiden vintiöitten |
| partitiivi | vintiötä | vintiöitä |
| akkusatiivi | vintiö; vintiön |
vintiöt |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | vintiössä | vintiöissä |
| elatiivi | vintiöstä | vintiöistä |
| illatiivi | vintiöön | vintiöihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | vintiöllä | vintiöillä |
| ablatiivi | vintiöltä | vintiöiltä |
| allatiivi | vintiölle | vintiöille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | vintiönä | vintiöinä |
| translatiivi | vintiöksi | vintiöiksi |
| abessiivi | vintiöttä | vintiöittä |
| instruktiivi | – | vintiöin |
| komitatiivi | – | vintiöine- omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | vintiö- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Aiheesta muualla
[muokkaa]- vintiö Kielitoimiston sanakirjassa