viilu
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈʋiːlu/
- tavutus: vii‧lu
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | viilu | viilut |
| genetiivi | viilun | viilujen |
| partitiivi | viilua | viiluja |
| akkusatiivi | viilu; viilun |
viilut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | viilussa | viiluissa |
| elatiivi | viilusta | viiluista |
| illatiivi | viiluun | viiluihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | viilulla | viiluilla |
| ablatiivi | viilulta | viiluilta |
| allatiivi | viilulle | viiluille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | viiluna | viiluina |
| translatiivi | viiluksi | viiluiksi |
| abessiivi | viilutta | viiluitta |
| instruktiivi | – | viiluin |
| komitatiivi | – | viiluine- omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | viilu- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- verbit: viiluttaa
Yhdyssanat
[muokkaa]kyntöviilu, mahonkiviilu, puuviilu, tammiviilu, viilupuu, viilusaha
Aiheesta muualla
[muokkaa]- viilu Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1
- ↑ Suomen etymologinen sanakirja. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 72. Jatkuvasti päivitettävä julkaisu. Kotimaisten kielten keskus, 2022–. ISSN: 2323-3370. viilu.