vannas
 |
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]- kyntöauran terän yleensä kiilamainen kärkiosa, joka leikkaa maan vaakasuunnassa
- Takokaa vantaanne miekoiksi ja vesurinne keihäiksi. (Raam.: Joel 3:10, käännös 1933/38)
- (merenkulku) aluksen kölin ylöspäin kääntyvä jatke edessä ja takana
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈʋɑnːɑs/
- tavutus: van‧nas
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | vannas | vantaat |
| genetiivi | vantaan | vantaiden vantaitten |
| partitiivi | vannasta | vantaita |
| akkusatiivi | vannas; vantaan |
vantaat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | vantaassa | vantaissa |
| elatiivi | vantaasta | vantaista |
| illatiivi | vantaaseen | vantaisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | vantaalla | vantailla |
| ablatiivi | vantaalta | vantailta |
| allatiivi | vantaalle | vantaille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | vantaana | vantaina |
| translatiivi | vantaaksi | vantaiksi |
| abessiivi | vantaatta | vantaitta |
| instruktiivi | – | vantain |
| komitatiivi | – | vantaine- omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | vantaa- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
vannas- | |
Etymologia
[muokkaa]vanha germaaninen laina[1]
Käännökset
[muokkaa]1. kyntöauran terän yleensä kiilamainen kärkiosa, joka leikkaa maan vaakasuunnassa
|
|
2. aluksen kölin ylöspäin kääntyvä jatke edessä ja takana
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- vannas Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 359. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.