vanhin
Suomi
[muokkaa]Adjektiivi
[muokkaa]vanhin
- (taivutusmuoto) superlatiivi sanasta vanha
Substantiivi
[muokkaa]vanhin (36)
- kunnioitusta nauttiva iäkäs henkilö, jonkinlaisen yhteisön johtaja
- Heimon vanhimmat kokoontuivat pohtimaan, miten karkulaiset saataisiin kiinni.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈʋɑnhin/
- tavutus: van‧hin
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | vanhin | vanhimmat |
| genetiivi | vanhimman | vanhimpien vanhinten (vanhimpain) |
| partitiivi | vanhinta | vanhimpia |
| akkusatiivi | vanhin; vanhimman |
vanhimmat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | vanhimmassa | vanhimmissa |
| elatiivi | vanhimmasta | vanhimmista |
| illatiivi | vanhimpaan | vanhimpiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | vanhimmalla | vanhimmilla |
| ablatiivi | vanhimmalta | vanhimmilta |
| allatiivi | vanhimmalle | vanhimmille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | vanhimpana (vanhinna) |
vanhimpina |
| translatiivi | vanhimmaksi | vanhimmiksi |
| abessiivi | vanhimmatta | vanhimmitta |
| instruktiivi | – | vanhimmin |
| komitatiivi | – | vanhimpine- omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | vanhimma- | |
| vahva vartalo | vanhimpa- | |
| konsonantti- vartalo |
vanhin- | |
Käännökset
[muokkaa]1. kunnioitusta nauttiva iäkäs henkilö, jonkinlaisen yhteisön johtaja
|
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- vanhin Kielitoimiston sanakirjassa