vangitseminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]vangitseminen (38)
- se, että vangitaan
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | vangitseminen | vangitsemiset |
| genetiivi | vangitsemisen | vangitsemisten vangitsemisien |
| partitiivi | vangitsemista | vangitsemisia |
| akkusatiivi | vangitseminen; vangitsemisen |
vangitsemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | vangitsemisessa | vangitsemisissa |
| elatiivi | vangitsemisesta | vangitsemisista |
| illatiivi | vangitsemiseen | vangitsemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | vangitsemisella | vangitsemisilla |
| ablatiivi | vangitsemiselta | vangitsemisilta |
| allatiivi | vangitsemiselle | vangitsemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | vangitsemisena (vangitsemisna) |
vangitsemisina |
| translatiivi | vangitsemiseksi | vangitsemisiksi |
| abessiivi | vangitsemisetta | vangitsemisitta |
| instruktiivi | – | vangitsemisin |
| komitatiivi | – | vangitsemisine- omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | vangitsemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
vangitsemis- | |
Aiheesta muualla
[muokkaa]- vangitseminen Tieteen termipankissa