valtakirja

Suomi

Valtakirja

Substantiivi

valtakirja

1. päämiehen eli valtuuttajan antama asiakirja, jonka valtuutettu pitää hallussaan ja esittää kolmannelle osapuolelle todistukseksi valttuuttamisesta

Ääntäminen

• IPA: /ˈʋɑlt̪ɑˌkirjɑ/
• tavutus: val‧ta‧kir‧ja

Etymologia

yhdyssana sanoista valta ja kirja

Käännökset

1. todistus valtuuttamisesta

englanti: power of attorney ruotsi: fullmakt

saksa: Vollmacht f. turkki: vekalet, vekâletname

Liittyvät sanat

asiakirja, avoin asianajovaltakirja, nimittämiskirja, osapuoli, päämies, valtuutettu, valtuuttaja, valtuuttaminen, valtuutus, yksilöity valtakirja

Yhdyssanat

valtakirjantarkastus

Aiheesta muualla

• valtakirja Kielitoimiston sanakirjassa