Siirry sisältöön

valas

Wikisanakirjasta
Katso myös: válás
Wikipedia
Katso artikkeli Valas Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Valaita [1]

Substantiivi

valas (41)

  1. vedessä eläviä Cetacea-lahkon nisäkkäitä
  2. (arkikieltä) muut valaat kuin delfiinit
  3. (arkikieltä, halventava) lihava ihminen
  4. (markkinointi) asiakas, joka käyttää palveluun huomattavan määrän rahaa ja on valmis käyttämään lisää

Ääntäminen

  • IPA: /ˈʋɑlɑs/, [ˈʋɑlɑs]
  • tavutus: va‧las

Taivutus

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi valas valaat
genetiivi valaan valaiden
valaitten
partitiivi valasta valaita
akkusatiivi valas;
valaan
valaat
sisäpaikallissijat
inessiivi valaassa valaissa
elatiivi valaasta valaista
illatiivi valaaseen valaisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi valaalla valailla
ablatiivi valaalta valailta
allatiivi valaalle valaille
muut sijamuodot
essiivi valaana valaina
translatiivi valaaksi valaiksi
abessiivi valaatta valaitta
instruktiivi valain
komitatiivi valaine-
omistusliite
vartalot
vokaalivartalo valaa-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
valas-

Etymologia

  • vanha germaaninen laina[1]

Käännökset

Liittyvät sanat

Johdokset
Yhdyssanat

berardinvalas, gangesinvalas, grönlanninvalas, hammasvalas, hanhennokkavalas, hetulavalas, jokivalas, kuonokoppavalas, lahtivalas, maitovalas, miekkavalas, nokkavalas, pallopäävalas, ryhävalas, sarvivalas, siiderivalas, sillivalas, sinivalas, tasmanianvalas, tungtinginvalas, uurteisvalas, valaanpyynti, valaanrasva, valaantraani, valaskala, valasöljy

Aiheesta muualla

  • valas Kielitoimiston sanakirjassa
  • valas Tieteen termipankissa
  • valas Suomen etymologisessa sanakirjassa

Viitteet

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 358. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.