vajanto
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]- (kielitiede) abessiivin vanhentunut ja harvinainen rinnakkainen nimitys
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | vajanto | vajannot |
| genetiivi | vajannon | vajantojen |
| partitiivi | vajantoa | vajantoja |
| akkusatiivi | vajanto; vajannon |
vajannot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | vajannossa | vajannoissa |
| elatiivi | vajannosta | vajannoista |
| illatiivi | vajantoon | vajantoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | vajannolla | vajannoilla |
| ablatiivi | vajannolta | vajannoilta |
| allatiivi | vajannolle | vajannoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | vajantona | vajantoina |
| translatiivi | vajannoksi | vajannoiksi |
| abessiivi | vajannotta | vajannoitta |
| instruktiivi | – | vajannoin |
| komitatiivi | – | vajantoine- omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | vajanno- | |
| vahva vartalo | vajanto- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |