uskallus
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]uskallus (39)
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈuskɑlːus/
- tavutus: us‧kal‧lus
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | uskallus | uskallukset |
| genetiivi | uskalluksen | uskallusten uskalluksien |
| partitiivi | uskallusta | uskalluksia |
| akkusatiivi | uskallus; uskalluksen |
uskallukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | uskalluksessa | uskalluksissa |
| elatiivi | uskalluksesta | uskalluksista |
| illatiivi | uskallukseen | uskalluksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | uskalluksella | uskalluksilla |
| ablatiivi | uskallukselta | uskalluksilta |
| allatiivi | uskallukselle | uskalluksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | uskalluksena | uskalluksina |
| translatiivi | uskallukseksi | uskalluksiksi |
| abessiivi | uskalluksetta | uskalluksitta |
| instruktiivi | – | uskalluksin |
| komitatiivi | – | uskalluksine- omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | uskallukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
uskallus- | |