unioni
Ulkoasu
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]- yhteenliittymä
- (matematiikka) kahden joukon alkioiden kokonaisuus, yhdiste
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈuniˌoni/
- tavutus: u‧ni‧o‧ni
Taivutus
[muokkaa]Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | unioni | unionit |
genetiivi | unionin | unionien unioneiden unioneitten |
partitiivi | unionia | unioneita unioneja |
akkusatiivi | unioni; unionin |
unionit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | unionissa | unioneissa |
elatiivi | unionista | unioneista |
illatiivi | unioniin | unioneihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | unionilla | unioneilla |
ablatiivi | unionilta | unioneilta |
allatiivi | unionille | unioneille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | unionina | unioneina |
translatiivi | unioniksi | unioneiksi |
abessiivi | unionitta | unioneitta |
instruktiivi | – | unionein |
komitatiivi | – | unioneine- omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | unioni- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]personaaliunioni, reaaliunioni, tulliunioni
Aiheesta muualla
[muokkaa]- unioni Kielitoimiston sanakirjassa
- Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä: Unioni. Kotimaisten kielten keskus
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 6