uhkaava
Suomi
[muokkaa]Adjektiivi
[muokkaa]uhkaava (10) (komparatiivi uhkaavampi, superlatiivi uhkaavin) (taivutus[luo])
- sellainen, joka uhkaa
- Uhkaava ukkospilvi lähestyy.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈuhkɑːʋɑ/
- tavutus: uh‧kaa‧va
Käännökset
[muokkaa]1. sellainen joka uhkaa
|
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- adverbit: uhkaavasti
- substantiivit: uhkaavuus
Aiheesta muualla
[muokkaa]- uhkaava Kielitoimiston sanakirjassa
Verbi
[muokkaa]uhkaava
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä uhata
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | uhkaava | uhkaavat |
| genetiivi | uhkaavan | uhkaavien (uhkaavain) |
| partitiivi | uhkaavaa | uhkaavia |
| akkusatiivi | uhkaava; uhkaavan | uhkaavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | uhkaavassa | uhkaavissa |
| elatiivi | uhkaavasta | uhkaavista |
| illatiivi | uhkaavaan | uhkaaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | uhkaavalla | uhkaavilla |
| ablatiivi | uhkaavalta | uhkaavilta |
| allatiivi | uhkaavalle | uhkaaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | uhkaavana | uhkaavina |
| translatiivi | uhkaavaksi | uhkaaviksi |
| abessiivi | uhkaavatta | uhkaavitta |
| instruktiivi | – | uhkaavin |
| komitatiivi | – | uhkaavine |