työnjohtaja
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]työnjohtaja (10)
- työnantajan edustajana työn suoritusta johtava ja valvova toimihenkilö
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈt̪yø̯nˌjoht̪ɑjɑ/
- tavutus: työn‧joh‧ta‧ja
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | työnjohtaja | työnjohtajat |
| genetiivi | työnjohtajan | työnjohtajien (työnjohtajain) |
| partitiivi | työnjohtajaa | työnjohtajia |
| akkusatiivi | työnjohtaja; työnjohtajan |
työnjohtajat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | työnjohtajassa | työnjohtajissa |
| elatiivi | työnjohtajasta | työnjohtajista |
| illatiivi | työnjohtajaan | työnjohtajiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | työnjohtajalla | työnjohtajilla |
| ablatiivi | työnjohtajalta | työnjohtajilta |
| allatiivi | työnjohtajalle | työnjohtajille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | työnjohtajana | työnjohtajina |
| translatiivi | työnjohtajaksi | työnjohtajiksi |
| abessiivi | työnjohtajatta | työnjohtajitta |
| instruktiivi | – | työnjohtajin |
| komitatiivi | – | työnjohtajine- omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | työnjohtaja- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]yhdyssana osista työ (genetiivi) ja johtaja