Siirry sisältöön

tutkinta

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

tutkinta (9-J)

  1. se, että tutkitaan; tutkiminen
    tutkinnassa kestää kuukausia
  2. oikeudellinen tutkiminen
    rikoksen tutkinta

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈt̪ut̪kint̪ɑ/
  • tavutus: tut‧kin‧ta

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tutkinta tutkinnat
genetiivi tutkinnan tutkintojen
(tutkintain)
partitiivi tutkintaa tutkintoja
akkusatiivi tutkinta;
tutkinnan
tutkinnat
sisäpaikallissijat
inessiivi tutkinnassa tutkinnoissa
elatiivi tutkinnasta tutkinnoista
illatiivi tutkintaan tutkintoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi tutkinnalla tutkinnoilla
ablatiivi tutkinnalta tutkinnoilta
allatiivi tutkinnalle tutkinnoille
muut sijamuodot
essiivi tutkintana tutkintoina
translatiivi tutkinnaksi tutkinnoiksi
abessiivi tutkinnatta tutkinnoitta
instruktiivi tutkinnoin
komitatiivi tutkintoine-
omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo tutkinna-
vahva vartalo tutkinta-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Johdokset
[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

esitutkinta, poliisitutkinta, rikospaikkatutkinta, rikostutkinta, tutkinnanjohtaja, tutkintamenettely, tutkintapyyntö, tutkintapöytäkirja, tutkintavankeus, tutkintavanki

Aiheesta muualla

[muokkaa]