Siirry sisältöön

tuska

Wikisanakirjasta
Katso myös: tūska

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

tuska (10)

  1. (fysiologia, psykologia) fyysinen tai psyykkinen kärsimys
    Tuska on subjektiivinen aistimus.

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈt̪uskɑ/
  • tavutus: tus‧ka

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tuska tuskat
genetiivi tuskan tuskien
(tuskain)
partitiivi tuskaa tuskia
akkusatiivi tuska;
tuskan 		tuskat
sisäpaikallissijat
inessiivi tuskassa tuskissa
elatiivi tuskasta tuskista
illatiivi tuskaan tuskiin
ulkopaikallissijat
adessiivi tuskalla tuskilla
ablatiivi tuskalta tuskilta
allatiivi tuskalle tuskille
muut sijamuodot
essiivi tuskana tuskina
translatiivi tuskaksi tuskiksi
abessiivi tuskatta tuskitta
instruktiivi – tuskin
komitatiivi – tuskine-
omistusliite
vartalot
vokaalivartalo tuska-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo 		-

Etymologia

[muokkaa]

slaavilainen laina[1]

Käännökset

[muokkaa]
1. fyysinen tai psyykkinen kärsimys

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Johdokset
[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

kuolemantuska, lemmentuska, luomistuska, maailmantuska, omantunnontuska, synnytystuska, tunnontuska, tupakantuska, tuskaneuroosi, tuskanhiki, tuskanhuuto, tuskatila

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • tuska Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkelit 940, 1127 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Viitteet

[muokkaa]
  1. ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 366. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=tuska&oldid=4636043”