tottunut
Suomi
[muokkaa]Adjektiivi
[muokkaa]tottunut (47) (komparatiivi tottuneempi, superlatiivi tottunein) (taivutus [luo])
- totutettu tai totuttautunut, sellainen, jolla on tottumusta; sopeutunut
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Verbi
[muokkaa]tottunut
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä tottua
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tottunut | tottuneet |
| genetiivi | tottuneen | tottuneiden tottuneitten |
| partitiivi | tottunutta | tottuneita |
| akkusatiivi | tottunut; tottuneen | tottuneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tottuneessa | tottuneissa |
| elatiivi | tottuneesta | tottuneista |
| illatiivi | tottuneeseen | tottuneisiin tottuneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tottuneella | tottuneilla |
| ablatiivi | tottuneelta | tottuneilta |
| allatiivi | tottuneelle | tottuneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tottuneena | tottuneina |
| translatiivi | tottuneeksi | tottuneiksi |
| abessiivi | tottuneetta | tottuneitta |
| instruktiivi | – | tottunein |
| komitatiivi | – | tottuneine |