taive
Ulkoasu
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]- se kohta, josta jokin taipuu tai joka on taivuksissa; taite, polveke
- ihmisen tai eläimen nivelen kohdalla oleva pinta, joka on niveltä koukistaessa koukistussuunnan sisäpuolella muodostaen koveran kulman
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈt̪ɑi̯ʋeˣ/
- tavutus: tai‧ve
Etymologia
[muokkaa]Taivutus
[muokkaa]Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | taive | taipeet |
genetiivi | taipeen | taipeiden taipeitten |
partitiivi | taivetta | taipeita |
akkusatiivi | taive; taipeen |
taipeet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | taipeessa | taipeissa |
elatiivi | taipeesta | taipeista |
illatiivi | taipeeseen | taipeisiin taipeihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | taipeella | taipeilla |
ablatiivi | taipeelta | taipeilta |
allatiivi | taipeelle | taipeille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | taipeena | taipeina |
translatiivi | taipeeksi | taipeiksi |
abessiivi | taipeetta | taipeitta |
instruktiivi | – | taipein |
komitatiivi | – | taipeine- omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | taipee- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
taivet- |
Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- taive Kielitoimiston sanakirjassa