Siirry sisältöön

syyttely

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

syyttely (2)

  1. syytteleminen

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈsyːt̪ːely/
  • tavutus: syyt‧te‧ly

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi syyttely syyttelyt
genetiivi syyttelyn syyttelyjen
syyttelyiden
syyttelyitten
partitiivi syyttelyä syyttelyitä
syyttelyjä
akkusatiivi syyttely;
syyttelyn
syyttelyt
sisäpaikallissijat
inessiivi syyttelyssä syyttelyissä
elatiivi syyttelystä syyttelyistä
illatiivi syyttelyyn syyttelyihin
ulkopaikallissijat
adessiivi syyttelyllä syyttelyillä
ablatiivi syyttelyltä syyttelyiltä
allatiivi syyttelylle syyttelyille
muut sijamuodot
essiivi syyttelynä syyttelyinä
translatiivi syyttelyksi syyttelyiksi
abessiivi syyttelyttä syyttelyittä
instruktiivi syyttelyin
komitatiivi syyttelyine-
omistusliite
vartalot
vokaalivartalo syyttely-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

[muokkaa]
  • verbi syytellä johdin -y

Käännökset

[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]