suuntaaminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]suuntaaminen (38)
- teonnimi verbistä suunnata
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | suuntaaminen | suuntaamiset |
| genetiivi | suuntaamisen | suuntaamisten suuntaamisien |
| partitiivi | suuntaamista | suuntaamisia |
| akkusatiivi | suuntaaminen; suuntaamisen |
suuntaamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | suuntaamisessa | suuntaamisissa |
| elatiivi | suuntaamisesta | suuntaamisista |
| illatiivi | suuntaamiseen | suuntaamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | suuntaamisella | suuntaamisilla |
| ablatiivi | suuntaamiselta | suuntaamisilta |
| allatiivi | suuntaamiselle | suuntaamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | suuntaamisena (suuntaamisna) |
suuntaamisina |
| translatiivi | suuntaamiseksi | suuntaamisiksi |
| abessiivi | suuntaamisetta | suuntaamisitta |
| instruktiivi | – | suuntaamisin |
| komitatiivi | – | suuntaamisine- omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | suuntaamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
suuntaamis- | |