snärja

Ruotsi

Substantiivi

snärja yl. (1) (yks. määr. snärjan [luo], mon. epämäär. snärjor [luo], mon. määr. snärjorna [luo])

1. vieras (Cuscuta-suvun kasvi)
2. humalanvieras

Verbi

snärja (2)

1. pyydystää (pyydykseen)
2. kiirehtiä

Taivutus

Taivutus – snärja
Persoonamuodot
muoto	aktiivi	passiivi
preesens	snärjer	snärjs, snärjes
imperfekti	snärjde	snärjdes
supiini	snärjt	snärjts
imperatiivi	snärj	–

Nominaalimuodot

• aktiivin infinitiivi: snärja
• passiivin infinitiivi: snärjas
• aktiivin part. prees: snärjande
• passiivin part. prees: snärjandes
• part. perf.: yl. snärjd, n. snärjt, määr./mon. snärjda

Liittyvät sanat

snara

Aiheesta muualla

• snärja Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)