Siirry sisältöön

sanasto

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

sanasto (2)

  1. kieleen kuuluvat sanat
  2. hakuteos tai luettelo, jossa on kokoelma sanoja merkityksineen, yleensä sanakirjaa suppeampi teos
    Kielitieteen sanasto on esimerkki kieleen kuuluvien sanojen sanakirjaa suppeammasta kielitiedettä käsittelevästä kokoelmasta.

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈsɑnɑst̪o/
  • tavutus: sa‧nas‧to

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sanasto sanastot
genetiivi sanaston sanastojen
sanastoiden
sanastoitten
partitiivi sanastoa sanastoita
sanastoja
akkusatiivi sanasto;
sanaston
sanastot
sisäpaikallissijat
inessiivi sanastossa sanastoissa
elatiivi sanastosta sanastoista
illatiivi sanastoon sanastoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi sanastolla sanastoilla
ablatiivi sanastolta sanastoilta
allatiivi sanastolle sanastoille
muut sijamuodot
essiivi sanastona sanastoina
translatiivi sanastoksi sanastoiksi
abessiivi sanastotta sanastoitta
instruktiivi sanastoin
komitatiivi sanastoine-
omistusliite
vartalot
vokaalivartalo sanasto-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

[muokkaa]
  • sanan sana vartalosta sana- ja suffiksista -sto

Käännökset

[muokkaa]
Nämä käännökset on merkitty korjattaviksi.
Syy: Mihin merkityksiin nämä ovat käännöksiä?

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Johdokset
[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

ammattisanasto, käänteissanasto, sanasto-oppi, sanastontutkimus, taajuussanasto,

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • sanasto Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

[muokkaa]