ruoka-aika

Suomi

Substantiivi

ruoka-aika (9-D)

[1] Ruoka-aika

1. aika, jolloin ruokailu tapahtuu tai sille yleensä varattu aika päivästä

   Kaikkien tulee olla ruoka-aikana kotona tai jää ruoatta.

Etymologia

• yhdyssana sanoista ruoka ja aika

Käännökset

1. aika, jolloin ruokailu tapahtuu tai sille yleensä varattu aika päivästä

englanti: mealtime, dinnertime ruotsi: mattid saksa: Essenszeit f.

turkki: öğün, yemek vakti, yemek zamanı viro: söögiaeg

Liittyvät sanat

• syömäaika

Aiheesta muualla

• ruoka-aika Kielitoimiston sanakirjassa