rollaattori
Ulkoasu
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]- liikkumisrajoitteisen henkilön kävelyä helpottava apuväline, joka kulkee henkilön edellä ja jossa on kahvat
- Isoäiti sai keväällä rollaattorin.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈrolːɑːt̪ˌt̪ori/
- tavutus: rol‧laat‧to‧ri
Taivutus
[muokkaa]Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | rollaattori | rollaattorit |
genetiivi | rollaattorin | rollaattorien rollaattoreiden rollaattoreitten |
partitiivi | rollaattoria | rollaattoreita rollaattoreja |
akkusatiivi | rollaattori; rollaattorin |
rollaattorit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | rollaattorissa | rollaattoreissa |
elatiivi | rollaattorista | rollaattoreista |
illatiivi | rollaattoriin | rollaattoreihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | rollaattorilla | rollaattoreilla |
ablatiivi | rollaattorilta | rollaattoreilta |
allatiivi | rollaattorille | rollaattoreille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | rollaattorina | rollaattoreina |
translatiivi | rollaattoriksi | rollaattoreiksi |
abessiivi | rollaattoritta | rollaattoreitta |
instruktiivi | – | rollaattorein |
komitatiivi | – | rollaattoreine- omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | rollaattori- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- rollaattori Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 6