rähmä
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]rähmä (10)
- kuivunutta kyynelnestettä, jota kyynelrauhaset muodostavat
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈræhmæ/
- tavutus: räh‧mä
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | rähmä | rähmät |
| genetiivi | rähmän | rähmien (rähmäin) |
| partitiivi | rähmää | rähmiä |
| akkusatiivi | rähmä; rähmän |
rähmät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | rähmässä | rähmissä |
| elatiivi | rähmästä | rähmistä |
| illatiivi | rähmään | rähmiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | rähmällä | rähmillä |
| ablatiivi | rähmältä | rähmiltä |
| allatiivi | rähmälle | rähmille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | rähmänä | rähminä |
| translatiivi | rähmäksi | rähmiksi |
| abessiivi | rähmättä | rähmittä |
| instruktiivi | – | rähmin |
| komitatiivi | – | rähmine- omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | rähmä- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- rähmä Kielitoimiston sanakirjassa