puosu
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈpuo̯su/
- tavutus: puo‧su
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | puosu | puosut |
| genetiivi | puosun | puosujen |
| partitiivi | puosua | puosuja |
| akkusatiivi | puosu; puosun |
puosut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | puosussa | puosuissa |
| elatiivi | puosusta | puosuista |
| illatiivi | puosuun | puosuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | puosulla | puosuilla |
| ablatiivi | puosulta | puosuilta |
| allatiivi | puosulle | puosuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | puosuna | puosuina |
| translatiivi | puosuksi | puosuiksi |
| abessiivi | puosutta | puosuitta |
| instruktiivi | – | puosuin |
| komitatiivi | – | puosuine- omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | puosu- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Aiheesta muualla
[muokkaa]- puosu Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1