pingo
Ulkoasu
Suomi
[muokkaa]Verbi
[muokkaa]pingo
- (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä pinkoa
- (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä pinkoa
- (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä pinkoa
Latina
[muokkaa]Verbi
[muokkaa]pingō (III) (akt. prees. inf. pingere, ind. perf. y. 1. p. pīnxī, part. perf. pictus) (taivutus[luo])
Lähteet
[muokkaa]- Ivar A. Heikel: Latinalais-Suomalainen Sanakirja. Helsinki: Otava, 1935.
Portugali
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]pingo m.