osua

Suomi

Verbi

osua (52) (taivutus[luo])

1. (heitetystä, ammutusta tms. esineestä) saavuttaa tarkoitettu kohde

Ääntäminen

• IPA: /ˈosuɑˣ/
• tavutus: o‧su‧a

Käännökset

1. saavuttaa tarkoitettu kohde

englanti: hit espanja: acertar japani: 当たる

ranska: toucher ruotsi: träffa

Liittyvät sanat

Johdokset

• adjektiivit: osuva
• substantiivit: osuma
• verbit: osuttaa

Aiheesta muualla

• osua Kielitoimiston sanakirjassa