ort

Katso myös: Ort, ört

Ruotsi

Substantiivi

ort yl. (3) (yks. määr. orten[luo], mon. epämäär. orter [luo], mon. määr. orterna [luo])

1. paikkakunta, paikka, seutu
2. viranomainen, virkaporras
3. kaivoskäytävä

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

• postort

Saksa

Verbi

ort

1. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä orten