orja
Ulkoasu
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]orja (10)
- historiallisesti henkilö, joka pakotettiin tekemään toiselle työtä saamatta siitä itselle jäävää rahallista korvausta erityisesti maataloudessa ja rakennushankkeissa: esim. Euroopassa maaorja tai Amerikoissa plantaasilla työskennellyt neekeriorja, mutta orjia on ollut useissa kulttuureissa eri aikakausina
- Stalinin kanavan rakentajat olivat käytännössä orjia.
- On arvioitu, että kaikkiaan noin 11 miljoonaa ihmistä kuljetettiin Atlantin ylitse orjiksi.
- (kuvaannollisesti) jostakin riippuvainen henkilö
- Hän on television orja.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈorjɑ/, [ˈo̞rjɑ]
- tavutus: or‧ja
Taivutus
[muokkaa]Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | orja | orjat |
genetiivi | orjan | orjien (orjain) |
partitiivi | orjaa | orjia |
akkusatiivi | orja; orjan |
orjat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | orjassa | orjissa |
elatiivi | orjasta | orjista |
illatiivi | orjaan | orjiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | orjalla | orjilla |
ablatiivi | orjalta | orjilta |
allatiivi | orjalle | orjille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | orjana | orjina |
translatiivi | orjaksi | orjiksi |
abessiivi | orjatta | orjitta |
instruktiivi | – | orjin |
komitatiivi | – | orjine- omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | orja- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
[muokkaa]kantauralin orja < indoiraanisesta sanasta *arya 'arjalainen, heimolainen'
Käännökset
[muokkaa]1. pakotettu tai ei-vapaa henkilö
Liittyvät sanat
[muokkaa]jalkavaimo, orjuuttaa, orjailla, orjallisesti, orjamainen, orjamaisesti
Johdokset
[muokkaa]- adjektiivit: orjallinen
- substantiivit: orjuus
- verbit: orjailla, orjuuttaa
Yhdyssanat
[muokkaa]- kaleeriorja, maaorja, neekeriorja, orjakauppa, orjanlaakeri, orjanruusu, orjantappura, orjantappurakruunu, orjapiiskuri, orjatyö, orjayhteiskunta, palkkaorja, velkaorja, vero-orja
Aiheesta muualla
[muokkaa]- orja Kielitoimiston sanakirjassa
- orja Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa
- Artikkeli 403 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Viro
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]orja
- (taivutusmuoto) yksikön genetiivimuoto sanasta ori