Siirry sisältöön

orja

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]
Orjia

Substantiivi

[muokkaa]

orja (10)

  1. historiallisesti henkilö, joka pakotettiin tekemään toiselle työtä saamatta siitä itselle jäävää rahallista korvausta erityisesti maataloudessa ja rakennushankkeissa: esim. Euroopassa maaorja tai Amerikoissa plantaasilla työskennellyt neekeriorja, mutta orjia on ollut useissa kulttuureissa eri aikakausina
    Stalinin kanavan rakentajat olivat käytännössä orjia.
    On arvioitu, että kaikkiaan noin 11 miljoonaa ihmistä kuljetettiin Atlantin ylitse orjiksi.
  2. (kuvaannollisesti) jostakin riippuvainen henkilö
    Hän on television orja.

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈorjɑ/, [ˈo̞rjɑ]
  • tavutus: or‧ja

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi orja orjat
genetiivi orjan orjien
(orjain)
partitiivi orjaa orjia
akkusatiivi orja;
orjan
orjat
sisäpaikallissijat
inessiivi orjassa orjissa
elatiivi orjasta orjista
illatiivi orjaan orjiin
ulkopaikallissijat
adessiivi orjalla orjilla
ablatiivi orjalta orjilta
allatiivi orjalle orjille
muut sijamuodot
essiivi orjana orjina
translatiivi orjaksi orjiksi
abessiivi orjatta orjitta
instruktiivi orjin
komitatiivi orjine-
omistusliite
vartalot
vokaalivartalo orja-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

[muokkaa]

kantauralin orja < indoiraanisesta sanasta *arya 'arjalainen, heimolainen'

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]

jalkavaimo, orjuuttaa, orjailla, orjallisesti, orjamainen, orjamaisesti

Johdokset
[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • orja Kielitoimiston sanakirjassa
  • orja Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa
  • Artikkeli 403 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Viro

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

orja

  1. (taivutusmuoto) yksikön genetiivimuoto sanasta ori