origine

Katso myös: originé

Espanja

Verbi

origine

1. (taivutusmuoto) subjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä originar
2. (taivutusmuoto) subjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä originar
3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 3. persoonan muoto verbistä originar

Italia

Substantiivi

origine f. (monikko origini[luo])

1. lähde, alkuperä
2. (matematiikka) origo

Latina

Substantiivi

orīgine

1. (taivutusmuoto) yksikön ablatiivimuoto sanasta orīgo

Ranska

Substantiivi

origine f. (monikko origines[luo])

1. syntyperä

   Il est d'origine français. Hän on syntyään ranskalainen.

2. alkuperä

   La vase est d'origine japonaise. Ruukku on peräisin Japanista

3. alku, aihe, syy
4. (matematiikka) origo

Aiheesta muualla

• origine Trésor de la langue française informatisé ‑sanakirjassa (ranskaksi)